Aika lentää!

Ei ehdi edes kirjoitelemaan. Mitäs meillä? Koiruuksien kanssa sen verran että Dumle kävi mevetissä allergiansa tiimoilta. Iholta löytyi vaikka mitä bakteeria; muistan vaan kiteytettynä että BOG (bacterial overgrowth...) vaivaa eli ihovaivat ovat kroonisiksi päässeet. Dumle taas tapansa mukaan toteutti periaatettaan "paljon melua tyhjästä". Kovasti vahtasi huonetta missä oli tutkittavana; kiitettävää murinaa ja purinaa kuului vähän väliä  lattiatasosta ja aika ajoin vaikutti että huone oli Dumlen, ei tohtorin. Ei se Dumle mitään tee jos mamma on mukana muttei ole varmaankaan hoitavan henkilökunnan mielestä kovin kivaa kun iso musta naamainen sakemanni päästelee kurkkuääniä... Näytteitä siis otettiin iholta ja verta kanssa  purkkiin ja varsinkin jälkimmäisestä toimenpiteestähän Dumle niin kovasti tykkää...

Nynny meidän Dumle siis vähän on mutta samalla myös mammaa vahtii kovasti. Ei aina hyvä yhdistelmä. Lääkitykseksi tuli 3 viikon antibioottikuuri ja kortisonia sekä 2-3 krt viikossa pesua lääkeshampoolla. Tosi kiva olisi jos dumlen vaivat helpottaisi edes jonkin verran kun raapiminen ja kirputtaminen on ollut tosi aktiivista viime aikoina.Kamala katsoa kun toinen on tuskissaan joten toivottavasti hoito tehoaa! Nyt tuntuu siltä jo että parin päivän jälkeen on dumlen raapiminen oleellisesti vähentynyt.

DUMLE 2 V. 12.6.2010 KUVATTUNA

Allergia on tosiaan koiralle niin kiusallinen vaiva että toivoisi kasvattajien jollain tapaa panostavan siihen että jos tiedossa on, että joku tietty koira/linja suurella todennäköisyydellä jättää jälkeensä moista vaivaa, ei tätä koiraa tulisi jalostuksessa käyttää tieten tahtoen esim. siitä syystä että koira on kaunis tms.

Brando rakas papparainen on ikäisekseen virkeä. Omaa tahtiaan kun saa kulkea ja paikat haistella perusteellisesti niin hyvin Brandon elämässä kaikki sujuu. Ai niin ja ruokaa pitää saada kans!

Dalia edustaa koirapuistoissa. Viime lauantainakin sai kivat riehumiset ja juoksuleikit jpäässä aikaiseksi. Osaa jotenkin suhteuttaa leikkityylinsä kulloisenkin kaverin kokoon ja tyyliin sopivaksi. 

Massa hiiren sairastaminen alkaa saada mystisiä piirteitä!! Aina vaan tulee lisää vaivaa ja oireita tai outoja maneereita. Maastossa kun taannoin olimme, oli kireä kuin viulunkieli ja kulki tosi jännittyneesti oudoissa asennoissa. Autojakin pelkäsi. Haavoja ja reikiä ilmestyy lähes päivittäin jalkaan jos toiseenkin. Yksi taas pääsi tulehtumaan pahemmin mutta onneksi joku on keksinyt animalintexin... Kosketus arkakin on parista kohtaa mahan alta!! Soitin jo Natural horsemanship ihmiselle jonka kanssa sovimme ajan kun Masan käytös alkoi olla niin erikoista. Puhelimessa hän jo arveli että Masa on tosi kipeä kun selkeästi yrittää pakoon kipua tai taistella sitä vastaan. Kehotti viemään tutkittavaksi vielä uudelleen ja sitten vaan hengailemaan masan kanssa ja liikuttelemaan sitä jotenkin ettei jäykisty koko kaveri.

Tätä on nyt tehty ja täytyy sanoa että Masa vaikuttaa tosi tyytyväiseltä kun touhutaan kaikkea. On niin puuhakas kaveri että keksii vaikka mitä. Tänäänkin veti aurauskepin maasta kun oltiin kävelemässä; ajatteli varmaan että on huonossa paikassa... Sitten tarttui tallissa lapion kahvaan ja tarmokkaasti heilutteli lapiota ees taas!! Kyllä se oli jo tosi huvittavan näköistä touhua. Vetoketjuihin tarraa, auton avaimet kiinnostaa ja almanakka sekä harjat. 

Tallille on tullut pari uutta tammaa ja ne kyllä kanssa vievät masan huomiota, niin "ori" kun on eli luulee joskus olevansa. Huomenna mennään hyvinkäälle kengitysreissulle kun kenkä lähti viime viikonloppuna eikä saatu sepän seppää tallille tulemaan eli siis mennään sepän luo... 

Tällaista meillä, kaikessa lyhykäisyydessään.

Eve