Ihan ykskaks yllättäen päädyttiin paikalliseen palvelukotiin kyläilemään kun olin siellä itse aiemmin työnmerkeissä käynyt ja puhelimen sinne unohtanut jota sitten läksin hakemaan.

Olin koiruuksien kanssa lenkillä ja menin ovelle huhuilemaan dalian kanssa kun paikan ohjaaja kehotti tulemaan sisälle. Kertoi että asukkaat kovasti tykkäävät koirista ja että hänen omansakin ovat usein mukana työvuorossa. Päästin dalian remmistä ja hetkessä oli asukkaita sitä ihailemassa. Päätin hakea Brandon kanssa kun hän jos kuka on erittäin tottunut tällaiseen; olihan nuorempana useamman vuoden lastensuojelulaitoksessa kaverikoirana ja kovin pidetty sellainen olikin!!

Brando oli saman tien kuin "kala vedessä"! Kulki pitkin alakertaa, kävi paijattavana, visiteerasi joidenkin asukkaiden huoneissa jne.

Asukkaat pyysivät meitä mahdollisimman pian uudelle visiitille ja luvattiin kyllä tullakin Sen verran paljon iloa oli koirista ja saivatpahan kaverit runsain mitoin rapsutuksia ja huomiota.