No johan on tullut pitkä tauko sitten viime postauksen. Muistin kyllä jossain vaiheessa blogin olemassa olon mutta niin paljon on tapahtunut monella eri rintamalla että en ole saanut aikaiseksi ensimmäistäkään riviä. Koska tässä nyt kuitenkin on eläinperheestäni kyse, päivitän kuulumisia.

Aloitetaan rakkaasta vanhasta papasta eli BRANDOSTA. Kävimme Lahdessa sydänsairauksiin erikoistuneella eläinlääkärillä varmuuden vuoksi ultraamassa Brandon sydämen kun ajattelin ettei haittaa mitään antaa spesialistin katsoa, jos vaikka olisi jotain keinoja saada helpotettua papparaisen oloa. No, läppävuotoa löytyi mutta siihen nähden sydän oli kuitenkin hyvässä kunnossa eli Brando oli kestänyt vuodon hyvin. Keuhkoissa oli jotain hässäkkää joten Brando sai piiiiiitkän antibioottikuurin. En tiennytkään että tällaisiin vaivoihin olisi hyvä ottaa ihan kunnon kuukauden mittainen kuuri "rupeama"; olinkin ihmetellyt miksei jatkuvilla synulox kuureilla ollut toistaiseksi ollut mitään hyötyä brandon yskimiseen ja kakomiseen.Pitkä kuuri tehosi ja papan yskiminen on sittemmin oleellisesti vähentynyt. Kasvaimelle peräaukossa ei voi tehdä mitään. Nyt pitää vaan seurailla tilannetta. Brando on kyllä niin ihana!! On muuttunut niin erilaiseksi iän myötä, on oikeastaan aika hassu välillä. Loukkaantuu tosi helposti jos kommennetaan tai hoputetaan ja tottelee milloin sille päälle sattuu, koira joka ennen oli kuin ihmisen mieli!! Takapää ei oikein aina kanna joten annan kipulääkettä oloa helpottamana. Kovasti kuitenkin innostuu kun tulen kotiin ja yltyy jopa pomppimaan,  muutoin kyllä enimmäkseen lepäilee omissa maailmoissaan. MUTTA jos tulee tyttökoira tai tarjolla on herkkuja, "havahtuu" herra ihan kiitettävästi joksikin aikaa, kunnes taas palaa pötköttelemään.

Kyllä nyt taitaa valitettavasti olla menossa Brandon viimeinen kesä, se on pakko myöntää. Kaikesta huolimatta ei Brando olekkaan ikuinen kuten luulin ja haluaisin kovasti edelleenkin uskoa...

14.7 täyttää BRANDO 14 vuotta ja sitten tehdään IIIIISOOO kakku.

DUMLE äitin turvamies "kamppailee" allergiansa kanssa, enemmän ja vähemmän. Dumlen elämään kuuluu kortisoonilääkitys ja aika useasti toistuvat tylosin kuurit. Lisäksi erilaiset hiiva ja bakteeritulehdukset vaivaa mutta silti täytyy sanoa että nyt on kyllä melko hyvässä kunnossa, kesästä huolimatta. Malasebillä pestään ja lääkkeet nautitaan. Sillä tavalla edetään. Dumle täytti kesäkuussa 4 vuotta. Komea se kyllä on, täytyy sanoa. Äitin pikku (??) eunukilla on missio elämässä ja se on mamman vahtiminen. Välillä kaveri hieman liioittelee tehtävässään mutta on niin liikuttavan uskollinen sielu ja osoittaa SUURTA  RAKKAUTTA päivittäin; ei tällaista poikaa voi olla rakastamatta vaikka ihan aina ei käytös parasta mahdollista olisikaan. Ihana kaveri!!

DALIA DALTTON; mitä hänestä voisikaan sanoa. Äitin pieni prinsessa, puuhanainen. Dalia on tuotantoeläin kun tuottaa hyvää mieltä ja paljon tuottaakin. Kovasti edelleen pusuttelee ja kainalossa mielellään makaa mutta toisaalta sitten taas kiivaasti purisee ja vetää keppiä, narupatukkaa yms. Toiset juoksut tuli ja meni, nyt on taas palauduttu arkeen. Tyttö on terveenä ollut  mutta painonhallinnan kanssa on kyllä ongelmia. Taitaa olla todella hidas aineenvaihdunta kun ei meinaa laihtua millään pienistä ruoka-annoksista ja ahkerasta lenkkeilystä huolimatta, Tuntuu että pelkästään sapuskan näkeminen lisää painoa saman tien. Näyttelyssä käytiin hakemassa tosi pohjanoteeraus H. Sanomista tuli juuri painosta ja sitten myös liikkeistä. No, ehkä me joskus sitten näytetään närhet munat muille. Nyt ollaan oltu laiskoja näytelmien suhteen, mutta tosiaan, niin kovasti on kaikkea sattunut ja tapahtunut. Kaikkea ei aina ehdi tai saa aikaiseksi. 

Dalia, äidin "Gogoo", maailman paras lassie kuitenkin. Persoonallinen, ihana ja korvaamaton; voiko koiralta muuta vaatia. 

Nyt lupaan olla aktiivisempi kirjoittaja, ihan varmasti...