Nyt on uusi lauma selvinnyt kunnialla ensimmäisestä yhteisestä viikonlopusta. Ja etten nyt liian vähän hehkuttaisi niin PALJON paremmin sujuu kuin olin odottanut. Nyt ollaan jo päästy siihen että herra Dumle suvaitsee Monan liikkumisen ja voivat hyvin olla samassa tilassa ilman hässäkkää. Mona Matias Monsterilla on tapana "pikistellä" collieperinteiden mukaisesti mikä siis suomennettuna tarkoittaa sellaista vaikeasti sanoin kuvailtavaa ääntelyä ja se on kyllä Dumlen mielestä KOVIN outoa. Korvat hörössä tuijottaa äänen suuntaan kuin jotain suurtakin ihmettä. Taitaa Dumle olla sitä mieltä että uusien koirien tulee näkyä muttei kuulua...

Dalia ja Mona saavat aika ajoin päälle hurjan leikin. Hampaat vaan naksuu ja suhina käy kun neidit painaa menemään. Heti kun Dalia on liian "päällekäyvä" näyttää Mona hammasrivistöään ja sekös on Daliasta kivaa ja ei muuta kuin lisää "pökköä pesään"!! Tänä aamuna juoksivat silmittömästi aamumetsässä. Ei voinut muuta kuin nauraa sille menolle. Olen nimennyt tytöt yhteisnimellä Miss' Piggies kun ovat kuin possunpallerot saadessaan hajusta kiinni ja mennessään hännät komealla kippuralla eteenpäin...

On kiva seurata koirien juttuja; muutenkin, mutta erityisesti elkeitä ja reaktioita toistensa tekemisiin. Ja nyt varsinkin kun koko ajan enemmän ja enemmän tottuvat toisiinsa. Vielä useasti näin alkupäivissä kun ollaan, on nähtävissä miten toisen reagoiminen johokin selvästi herättää ihmetystä. Hyvin siis menee mutta vielä on paljon totuttelemista laumalla ennen kuin päästään siihen pisteeseen että voin surutta ne jättää keskenään ja olla suhteellisen varma siitä että ei tule isompaa hämminkiä. Monalle on kaikki ihan uutta mutta on Dalialla ja Dumlellakin totuttelemista vaikka niillä "kotikenttäetu" onkin.

Tänä aamuna tuli ak:lle iso ikävä Brandoa! Yhtäkkiä tuli itku silmään mutta onneksi oli lohduttajat lähellä. Se on jännä miten suurimman osan ajasta on ihan ok olo vaikkakin Brando on koko ajan ajatuksen tasolla mukana mutta sitten saattaa yhtäkkiä tulla ihan karsee ikävä. Lähtemätön tassunjälki on jäänyt ja ihanat muistot!! Hyvä niin...