Ei voi muuta kuin kiitollinen olla koiristaan! On ollut niin useita sellaisia vaiheita elämässä että vaikea olisi kuvitella miten olisin voinut ilman koiria selviytyä ja jaksaa eteenpäin. Mitä siitä ettei niiden kanssa voi keskustella. Monta kertaa ihmistenkin kanssa tulee sellainen fiilis että parempi on kun olisivat hiljaa. Vuorovaikutus koirien kanssa on niin pyyteetöntä ja mutkatonta. Menneitä ei muistella, kaunaa ei kanneta ja aina ollaan niin kovin iloisia kun tavataan. Koirien elämä pitää sisällään sellaista ihanaa ja positiivista yksinkertaisuutta jota toivoisi ihmistenkin jollain tapaa imevän itseensä. Koirien kanssa voi kaikista eniten olla oma itsensä, roolien vetäminen on tarpeetonta ja turhaa. Mitään pelejä ei pelata vaan mennään tilanteen mukaan.

Mitä sitten jos sataa vettä ja täytyy lähteä lenkille tai heräät aamulla siihen että joku oksentaa tai keittiössä on haiseva yllätys kun sinne aamulla kömpii. Kaikki edellä mainittu unohtuu kun uskollinen ystävä painautuu kainaloon silloin kun on paha mieli ja elämä tökkii. Saa olla sellainen kun on ja silti saa aina huonoinakin hetkinä suurta ja suurenmoista rakkautta.

MInä kiitän