Niukastihan sitä on mutta sen verran että pääsee koiruudet maistelemaan. Dumlella on tosi paha tapa ampua yli tässä lumen syönnissä(kin). Sitten on kauhee kusihätä kun pitää imuroida kaikki lumet kitaan!

 
.     

JARVENPÄÄSSÄ DUMLEN KANSSA LAUANTAINA



Kuva ei kyllä jäkestä ole otettu mutta laitoinpa nyt kuitenkin esille... Dumlemiska siinä ainakin on. Lähdin lauantaina toimittamaan asioita järvenpäähän, tapaamaan siskoa ja äitiä sekä ennen kaikkea pääsemään ihmisten ilmoille täältä maalta. Päätin otttaa Dumlen mukaan kun kaveri niin tykkää lähteä ja aina toivorikkaasti autoa vilkuilee kun lenkille lähdemme. No nyt sitten pääsi mukaan ja vielä kun lassiet jätettiin kotiin niin sai ihan kahden lähteä mamman kanssa. Auto oli lastissa mennen tullen kun vietiin kirpparilahjoitukset mukana ja takasin tuotiin mm. iso nippu muutto ja säilytyslaatikoita. Dumle joutui niitten päällä makaamaan takaisin tultaessa mutta hyvin se meni niinkin. Kun oli asiat toimitettu käytiin lenkillä kera Aino-cockerin ja siskoni. Reippaasti ja asiallisesti lenkkeiltiin kultturelleissakin maisemissa. Hevoselle piti vähän haukkua kun mentiin tallin pihan läpi, muuten kaikki sujui hyvinkin mallikelpoisesti!!

Dumle on sellainen koira joka kokee turvallisuutta kun asiat menee totuttuun tapaan. Taitaa olla vähän sellaista rutiinifriikin vikaa. Lisäksi tämä ilmenee myös niin että jos joku väärä juttu on väärään aikaan väärässä paikassa tai lähdetään vaikka väärään aikaan lenkille väärässä kokoonpanossa joutuu Dumle hetkeksi kiihtyneeseen tilaan! Rauhoittuu kyllä piankin mutta käy kierroksilla aluksi. Toisaalta sitten taas tekee kyllä tarpeensa ihan mihin vaan vie ja on vieraissakin paikoissa lungisti. Dalia oli nuorempana täysin päinvastainen kun oli umpi niin kauan kunnes päästiin valitsemiinsa "vessamestoihin". Töissäkin kun oli mukanan pidätteli koko päivän, sinnikkäästi.

Tytöt olivat suoraan sanottuna villeinä ilosta kun tultiin kotiin. Mona hyppi kuin väkkärä ylös alas; ei tiennyt miten päin olisi ollut. harjoiteltiin Monan kanssa autoon menoa, nyt otettiin etupenkille jalkatilaan. On se kyllä edelleenkin vähän epävarmaa mutta toisaalta on niin vähän autoiltu että ei mikään ihme. Mona taitaa olla vähän ihastunut Dumleen. Pyrkii matkimaan Dumlea ja muutenkin tuo itseään tykö useammin kuin ennen. Mikä ihme tuo nyt onkaan, onhan Dumle NIIIN IHANA!! Dalia seuraa kuin varjo ak:ta; mustasukkaisuus ei hellitä, ei millään. Leikkivät kuitenkin Monan kanssa villisti ja innokkaasti ja muutenkin laumasta täytyy sanoa sen entisestäänkin hioutuneen paremmin yhteen.Jäävät mm. odottamaan toisiaan lenkillä jos joku sattuu jäämään jälkeen.

Mutta nyt ulkoilemaan!!