Uusi vuosi tuli ja meni ja selvittiin siitä ihan mukavasti. Kiirehdin duunista kotiin niin että ehdittäisiin lenkkeillä kohtuullisesti ennen pahinta pauketta mutta aikaisin tulittajat taas jälleen kerran aloittivat. Monan kanssa tein niin että heitin aina lumipallon kun pamahti ajatuksena se että yhdistää pamauksen johon mieluisaan. Mona sitten syöksähteli innoissaan lumppareiden perässä eikä muistanut huolehtia äänistä. Kotiin tullessa oli joku papattijengi pesiytynyt metsään joten jouduimme kiertämään päästäksemme kotiin hieman turvallisemmin.
Paukkuja oli pitkin iltaa tasaiseen tahtiin, ihan lähietäisyydelläkin  ampuivat, seuraavana aamuna löytyneestä rojusta päätellen. Telkkari huusi niin kovaa kuin mahdollista mutta kyllä se pauke silti sisälle kuului. Monalle aukaisin saunan oven kun tiedän että siellä tykkää piilotella jos jännittää. Ruoka maistui kaikille hyvin ja mässyt myös joten ihan paniikissa ei oltu. Monakin tuli oma-aloitteisesti saunasta meidän seuraan aika ajoin.
Dalia oli tiiviisti ak:n kyljessä koko illan. Kirjaimellisesti liimautuneena. Sen verran läähätteli että taisi Dalttoniakin jänskättää.
Dumle taas ei voinut ymmärtää mitä ihmettä tytöillä on; itse kun ei voisi vähempää välittää siitä paukkuuko vai ei...

Ulkoilimme vasta hieman ennen viittä sillä aina kun ajattelin lähteä alkoi taas joku innokas jälkipaukuttelija aktiiviseksi. Lopulta torkuin suosiolla siihen aamuviiteen ja käytiin yhdistetyllä ilta ja aamulenkillä, syötiin kaikki aamupalaa ja mentiin pehkuihin uudemman kerran.

Uudenvuoden aattoa juhlin silittämällä! Voi sen niinkin tehdä... Ja Monalla on uusi nimi Mona-mii (vrt. ransk.mon amis).