Taas on sunnuntai ilta ja työviikko edessä. Meillä oli oikein hauska ja puuhakas viikonloppu! Loydettiin tänään taas uusi metsäpolku joka vaan jatkui ja jatkui kunnes tuli yhtäkkiä tutulle tielle. Kuten olen ennenkin sanonut, en jaksa aina tallata samoja polkuja ja kulkea päivästä toiseen samaa lenkkiä. On kiva kun on vaihtelua ja erilaisia lenkkimaisemia. Muuten kyllästyn! Jos kävelee keskimäärin 3 lenkkiä päivässä, ei ole mikään ihme että vaihtelu on tervetullutta.

Aamuisin ulkoilemme aina lähimetsässä. Aamulenkkimme kestää vain noin 20-30 minuuttia ja sen pääasiallisena tarkoituksena on se että koirat saavat tarpeensa tehtyä sekä sen lisäksi juoksennella pahimmat energiansa pois kun edessä on kuitenkin pitkä päivä sisällä. Lähimetsässä koiruuksilla on omat "vessansa" jossa mieluusti käyvät. Kiireisenä työaamuna ei ole mitään järkeä lähteä ihmettelemään uusia paikkoja; siinä jää pissat ja kakat tulematta kun on liian paljon uusia mielenkiintoisia hajuja. Herään yleensä kuudelta, tai siis minun pitäisi herätä silloin, mutta olen maankuulu siitä etten meinaa millään päästä ylos joten kyllä siinä kovin usein venähtää hetki jos toinenkin ennenkuin saan itseni liikenteeseen. Koirien aamurutiineista en kuitenkaan tingi, jostain muusta sitten tai vaihtoehtoisesti hyödynnän liukuvaa työaikaani jos tekee liian tiukkaa aamutoimien parissa.

Saatan käydä lounas aikaan kotona syömässä ja tällöin päästän koirat pihalle.

Päivällä = töiden jälkeen ulkoilemme noin tunnin tai 45 min. Liikkeelle lähdemme useimmiten lähimetsän kautta kun kaikilla on kova hätä ja pusikko on nimensä mukaisesti lähellä.  Metsässä pääsee myös Dumle juoksemaan vapaana kun siellä on hyvin harvoin ketään. Joskus jäämme samoilemaan lukuisille metsäpoluille ja toisinaan saatamme kiertää metsän kautta pyöräteille ja palata sitä kautta kotiin. Huomaan että pitkän päivän jälkeen koirienkin tarvitsee päästellä vähän höyryjä. Talvella päivälenkillä leikitään lumella ja kepeillä, kesällä ilmeisistä syistä jälkimmäisillä. Mona tykkää tehdä melkein mitä vaan mutta erityisesti pelata mamman kanssa jääpalloa eli meikäläinen potkii lumikokkaretta ja Mona nappaa kiinni ja taas pudottaa minun potkaistavaksi. Dalialla on keppileikkinsä ja Dumle syöksähtelee lumipaakkujen perässä. Joskus ovat kaikki saman kepin kimpussa hurjasti äristen. Päivälenkillä kaikenlaiset vauhdikkaat leikit ovat toimivia kun sitä energiaa on mutta toisaalta kiire kotiin vieläkin mieluisamman toiminnan eli ruokailun pariin eli ei viitsi ihan kauhean pitkästi ulkoilla. Sitäpaitsi niinkin tärkeä asia kuin Emmerdale alkaa klo 18 ja sitä pitää päästä katsomaan ehdottomasti!!!

Iltaulkoilu on normaalisti pituudeltaan aika lähellä päivälenkkiä tai sitten jompikumpi kahdesta on selvästi pidempi kuin toinen. Illalla vaan on aina se riski että simahdan sohvalle tai olen muuten vaan laiska jolloin iltaulkoilu voi venyä hyvinkin myöhäiseen ajankohtaan. Tai sitten olen niin koomassa suoriutuessani vihdoin ulos, etten yksinkertaisesti jaksa ulkoilla kovin kauaa... Ihanteellista olisi jos lähtisin lenkille joskus ysin/ kympin aikoihin mutta toisaalta on niin kiva vaan löhöillä sohvalla fleecepeiton alla ja nukahtaa siihen. Nautin nykyään suuresti nukkumisesta! Se on kertakaikkiaan niiiiiiin ihanaa!!

Jos menee tosi myöhään iltalenkille, on siinä se hyvä puoli että kovinkaan monta muuta ulkoilijaa ei ole liikenteessä joten saa kulkea aika letkeästi koirat levällään. Voi mennä vaikka myös sinne pelottavalle koirapolulle kirmailemaan...

Yritän nykyään olla puhumatta kännykkään kun olen ulkona koirien kanssa, sillä haluan antaa niille 100%:n huomioni. Harvemmin vastaan jos joku soittaa. Saatan kyllä tietysti olla myös ajatuksissani/omissa maailmoissani niinkuin varmaan jokainen silloin tällöin on enkä silloin aina huomioi koiria kovinkaan paljon. Ja tietenkin silloin jos on paljon kipuja niin en välttämättä ole kovin rempseää lenkkiseuraa koirille kun ei ole kauhean mieltä ylentävää liikkuajos joka paikassa jomottaa. Onneksi minulla on kolme koiraa ja he voivat leikkiä keskenään silloin kun matte on liian  passiivinen, syystä jos toisesta.

Viikonloppuna seikkaillaan sitten enemmän eli mennään uusiin paikkoihin, lähdetään talsimaan mielenkiintoisia polkuja ja mennään ainakin yksi "maratooni"lenkki. Ulkoilu on aina himpun verran kivempaa kun ei ole aikataulullisia rajoitteita!! Täällä kouvolassa emme vielä ole juuri muuta tehneet kuin lenkkeilleet, mutta silloin kun asuimme "etelässä" kävimme esim. kaikenlaisissa tapahtumissa ja ns. "riehoissa" missä oli muita koiria ja ihmisiä. Tai siis tytöt kävi, ei Dumle. Täällä emme tunne ketään emmekä ole oikein tietoisia mihin mennä, pitäisi varmaan tutkia tarkemmin mitä täällä kymenlaaksossa oikein tapahtuu.

Tässä tuli nyt meidän peruslenkkeilyt ruodittua. Huomenna siis alkaa uusi viikko. Huono homma on nyt se että Dumle ontuu jonkin verran. Pelko persauksissa nyt jännitetään josko "lahot" kyynärpäät ovat viimein alkaneet oireilla. Toivottavasti ei, sillä se tietää leikkausta... Toivossa, jossa on tunnetusti hyvä elää niin me elämme...

MUKAVAA ALKAVAA VIIKKOA!!