En vieläkään saa kuvia ladattua!! Tekstiin on nyt tyytyminen. Kohta tulee kapina!!! Lisäksi ihana lila taustaväri, jonka latasin ja huolella valitsin, on kadonnut jonnekin parin päivän aikana ja blogipohja on tylsän hailea. BLÄÄH!!! 

Viikko on taas suorastaan lentänyt. Töissä on sen verran hyvä tahti että päivät kuluu sukkelaan. Olen ottanut tavakseni käydä kotona ruokatunnilla kun melkein joka päivä suurin piirtein lounasaikaan olen jokatapauksessa reissun päällä; samalla sitten poikkean puurolla ja Dumle pääsee "lorottelemaan" pihalle.

Edellä mainittu herra lorottaja säikäytti pahanpäiväisesti minut tällä viikolla kun pakkinsa meni sekaisin todella nopealla aikataululla ja pahaksi menikin. Lopulta tuli pelkkää verta ja rupesi pahasti näyttämään siltä että ollaan kohta samassa tilanteessa kuin vajaa kaksi vuotta sitten kun kunto romahti ihan totaalisesti. Silloin oli seurauksena verenvuotoanemia ja vakava ohutsuolen tulehdus, jota hoidettiin pitkään ja hartaasti useamman kuukauden ajan.

Nyt onneksi selvittiin säikähdyksellä kun tylosin alkoi purra heti. Olin jo ehtinyt miettiä että mihin kummaan Dumlen vien kun en edelleenkään oikein ota selvää näistä paikallisista tohtoreista. Onneksi on kuitenkin se vakuutus eli vaikka nyt sitten tekisivät "turhia" kokeita joista nettikeskusteluissa varoittelevat, ei sillä niin väliä ole. Kyllä jo toden teolla harkitsin Helsingin reissuakin kun tiedän että Mevetissä saavat kaverin varmasti kuntoon. Tilanne kuitenkin rauhottui, thank god.

Dumle majaili yhden päivän saunalla, ihan vaan varmuuden vuoksi kun kokemuksesta tiedän että muutoin saattaa seurata perusteellinen asunnon pesu, seinät mukaan luettuna... Kyse ei siis todellakaan ole mistään pienestä jutusta. Lähtiessäni töihin Dumle asteli tyytyväisenä saunaan suuremmitta kehoituksitta ja löntysteli suoraan lauteiden alle jonne asettui makaamaan. Meillä on onneksi iso ja tilava kylppäri/sauna osasto jonne susihukkanen hyvin mahtuu!

Dalialla alkoi juoksut noin viikko sitten. Oli niin outo ennen sitä että tiesin odottaa. Kovasti tuo itseään tykö, räppäilee minua tassulla, haluaa kaiken huomion ja haastaa Monaa sekä yrittää tätä astua. Onneksi juoksut on tosi harvoin. Ei inspiroisi rätti kädessä kulkea pisaroita pyyhkimässä lattioilta yhtään useammin. Collie on mielestäni suht siisti juoksuinensa; muistan mm. Asta-sakemannin aina käyttäneen juoksusuojia kun muuten olisi ollut kauhea sotku. Collieitani en ole koskaan "pöksyttänyt". Dalian juoksut oli viimeksi muistaakseni toukokuussa.

Matiasmonsteri on varsinainen villikissa!! Neiti vimmatusti leikkii ja riehuu ulkona, aika ajoin kuin pieni pentu. On myös erittäin mustasukkainen mamman huomioista ja taistelee omasta kainaloajastaan sinnikkäästi. Aikamoinen väkkärä on ja todellinen "justiina" kotioloissa jos vauhtiin pääsee...

Olemme koko ajan löytäneet uusia lenkkimestoja ja -polkuja ja Kouvola alkaa hahmottumaan pikku hiljaa. Täällä on mm. sellainenkin ihme kuin koirapolku joka ei kyllä kaikesta alkuinnostuksestani huolimatta toimi meillä ollenkaan. Siellä nimittäin on sellainen villinlännen meininki kun koirat juoksevat valtoimenaan pitkin poikin että pelottavalta näyttää. Omistajat kulkevat vailla huolen häivää ilman että suuremmin välittäisivät lemmikkiensä tekemisistä. Tuo touhu on mitä ilmeisimmin lähtenyt käsistä enkä viitsi riskeerata omaa laumaani. Minun tehtävä laumanjohtajana on myös pitää huolta koirieni turvallisuudesta enkä halua että yhtäkkiä pusikosta juoksee iso koira villisti haukkuen perään omistajan välittämättä vähääkään (näin kävi kun kerran sinne eksyimme...).Colliet saa slaagin jos tuolla tapaa lähestytään kun ovat itse niin sivistyneitä ja Dumle taas joutuu tappeluun joten antaa koirapolkujen minun puolestani olla. Me pärjäämme ilmankin.

Huomenna on perjantai, taas, mutta en valita... Voi kun KOHTA saisi niitä kuviakin laitettua...:(