PILKAHDUKSIA...

LENKKEILIJÄT KEVÄTHANGILLA...

Se tulee ehkä sittenkin, nimittäin kevät. Pakko oli ottaa kuvia sieltä sun täältä kun auringon pilkahduksia näkyi hankea vasten. Turhan kylmä on kuitenkin aamulla kun menee kahdenkympin pahemmalle puolelle. Takapuoli on aivan jäässä jo puolen tunnin kävelyn jälkeen, en tiedä mitkä ihme karvakalsongit pitäisi jalkaan laittaa että selviäisi. Jos nyt säästä vielä jauhaa niin outoa on myös se että ilman lämpötila sahaa -20 ja nollakelin väliä ihan muutamassa tunnissa.

Lenkillä kävi sellainen pieni ikävä sattuma että iso hurtta lähti jahtaamaan Monaa. Omistaja oli kahden berninsä kanssa lumikenkineen kävelmässä metsässä eikä oikein saanut koiraansa kuulolle = ei siis totellut kaveri "iskää" alkuunkaan. Mona raukka juoksi paniikissa karkuun mutta kaikeksi onneksi ei kovin pitkälle eikä mitään tapahtunut.Pyysikö ukko anteeksi, no ei!! Itse olisin ollut melkoisen nolona...

Loppu lenkki sujui ongelmitta, thank god, mutta kyllä teki mieli nirhata se berni-äijä. Ei pahimpaan lenkkiaikaan voi mennä koirat valloillaan pitkin metsiä kun siellä aika todennäköisesti on joku muukin, tai jos menee niin aika varma luoksetulo pitäisi olla!!!

Onneksi Mona Munkkelis selvisi ilman suurempaa järkytystä. Sen sijaan järkytystä Monan elämässä herättää nykyään enenevässä määrin erilaiset sähkölaitteet keittiössä ja miksei muuallakin. Jos vaan kosketankin esim. blenderiä niin samalla alkaa murina tai haukkuminen. Sama käy jos tartun läppärin laturin johtoon, hiusten kuivaajaan tai mihin tahansa "sähkövempeleeseen" tai vaikka jos Mona vain LUULEE että aion käynnistää jonkin masiinan, niin sekin riittää samaan aikaan äänekkään reaktion.

Nyt menen laittamaan Dumlen kosteustusampullin ja jatkan voicen seuraamista samalla. Virnistäen kohti viikonloppua!