Kohta vaihtuu vuorokausi ja vielä päätin postata, ennen kuin uusi työviikko polkaistaan käyntiin.

Jos eilen oli laiska päivä niin tänään olin sitten puoliunessa suurimman osan ajasta. Heräsin ihan ajoissa mutta koko päivänä en kyllä lähtenyt ollenkaan käyntiin. Joka paikkaa särki ja kolotti sekä sen lisäksi paleli. Nukuin pitkin päivää ja sain sentään koirat hoidettua; siitä en kyllä tingi vaikka minkälainen koomavaihde olisi päällä. Ei auttanut kahvit eikä muut ja suoraan sanottuna en kyllä ollenkaan nauttinut päivälenkistä kun mieli teki vaan fleecepeiton uumeniin.

Mutta mutta, sitten kun heräsin viimeisiltä päiväuniltani hieman ennen kymmentä illalla, join mukillisen teetä ja söin kirpeän granny smith omenan, alkoi elämä voittaa. Lähdin iltalenkille laumani kanssa ja ensimmäistä kertaa tänään oli lähes inhimillinen olo.

Kun ilta kääntyy yöksi, saa ulkoilla suhteellisen rauhassa. Nytkin oli vain pari vekaralle matkalla ollutta solttua bussipysäkillä, pari koiranulkoiluttajaa ja muutama muu random-kulkija joten Dumlekin sai olla vapaana enemmän. Tai siis olisi saanut olla jos ei olisi yrittänyt syödä jokaista kakkakikkaretta tien varrelta. Koirien jätösten lisäksi oli myös hevosten tuotoksia siellä sun täällä. Aurinkoisesta ilmasta johtuen olivat merkeistä päätellen ilmeisesti maastoilleet ahkerasti...

Joo, alkaa tuo Dumlen "paskanjauhanta" saamaan aina vaan isommat mittasuhteet. Ennen söi vain salaa mutta nyt saattaa ottaa ihan nenän edestä, jos silmä välttää. Koko ajan täytyy olla skarppina tai muuten kaverin suu käy josta taas seuraa suurella todennäköisyydellä Tylosin kuuri. Dumle tottelee kyllä jos komentaa mutta mikään mahti maailmassa ei saa touhua pysyvästi lopettamaan. Sen verran herkkua (?) se on että Dumlen mielestä kannattaa riskeerata vaikka mamma vähän hermostuisikin. Omat paskat kelpaa myös,,,

Siinä menee itseltä lenkkeilyn nautinto kun koko ajan täytyy komentaa toista. Muistan joskus miettineeni jopa kuonokoppaa mutta en millään raaskisi pitää sitä koko lenkin ajan kun ei ole kovinkaan mukava varuste jatkuvaan käyttöön. Kesäisin metsälenkeillä on pelastuksena mustikat joita Dumle rakastaa paskaakin enemmän. Ja kun keskittyy marjastamaan niin suurin osa paskoista jää maahan. Muutkin marjat kelpaa kyllä mutta mustikka on ihan ykkössuosikki.

Jatkuvasta kortisoonlääkityksestä johtuen on Dumle parka koko ajan nälkäinen ja janoinen ja siksi syö ihan mitä vaan. Hypoallergeniciä menee ruokana litra päivässä ja silti kaveri vaikuttaa siltä ettei ole ruokaa nähnytkään. Vertailukohtana voi sanoa että Dalialle kun vaan näyttääkin Hypoallegenic säkkiä niin painoa tulee heti lisää ainakin kilo!! Sen verran hyvin imeytyvää tavaraa se on.

Nyt tsekkaan parit blogit ja sitten tutimaan.

Öitä!!