AAMU? ILTA? KUMPI...? NARKOLEPSIAAKO?

Tänään lähdimme aamulenkille jo kello seitsemän (!!!) jälkeen ja viihdyimme aamuisilla metsäpoluilla yli tunnin ajan. Kunnioitettavaa, kun kyseessä on sunnuntai aamu jolloin normaali-ihmiset ovat tuohon aikaan unten mailla. Osakkeitani kuitenkin laskee, ellei romahduta, varmasti se seikka että kyseessä oli itse asiassa lauantain iltalenkki... Niin siinä taas kävi että ak nukahti ja lenkit jäi viemättä. Onneksi olin ollut päivälenkillä suhteellisen myöhään mutta kuitenkin, tosi noloa... Muistan kyllä jossain vaiheessa päästäneeni Dumlen pihalle. The dog owner of the year prize goes to...

BLOGGAAMISESTA

Kuten olen aiemminkin ilmoittanut, olen jäänyt koukkuun tähän bloggaamiseen. Miksi näin on, sitä en osaa sanoa. Seuraan myös itse joitain blogeja. Olen ruvennut lukemaan ns.puolituttujen blogeja jota kautta olen taas ajautunut uusien blogien pariin ja jäänyt seuraamaan niitä joiden pitäjillä on ns. sana hallussa eli teksti on "soljuvaa" ja mielenkiintoista. Lifestyle blogit ovat kanssa ihan kivoja ja huomaan myös seuraavani aika monia heppa-aiheisia blogeja vaikken itse enää hevosmaailmassa vaikutakaan. Ihmisten arki kiinnostaa, ja persoonallisesti kirjoitettu teksti, oli aiheena mikä hyvänsä, on aina kiva lukea.

Olen kuitenkin tullut huomaamaan miten takakireetä touhua bloggaaminen toisille tuntuu olevan ja tästä olen tosi yllättynyt. Ehkä en ole itse sitten tavoittanut bloggaamisen syvintä olemusta, mutta jos se on täynnä suorituspaineita, stressiä ja mieliharmia ihmisten kommenteista niin en sitä sitten haluakkaan tavoittaa.

Bloggaamisessa tuntuu olevan joitain kirjoittamattomia sääntöjä ja vaatimuksia ja olenpa joistain blogeista lukenut oikein ohjeistustakin siitä miten blogia tulisi pitää. Pitää olla videota, huippulaatuisia kuvia, oikeanlaisia otsikoita ja ties mitä että blogi kelpaisi.

Olen ymmärtänyt että blogi on ns. verkkopäiväkirja jota tulisi voida pitää ihan niinkuin haluaa. Jokainen saa mielestäni olla ihan niin kunnianhimoinen tai -himoton kuin haluaa. Nuorilla tytöillä vaan tuntuu olevan kauheita paineita blogiensa sisällöistä, etenkin silloin kun lukijoita on paljon. Ja jos levittää koko elämänsä verkkoon kuvineen päivineen on mielestäni kestettävä se että tulee kommentteja, niitä inhottaviakin. Ei kannata lähteä harmittelemaan jonkun kommentoijan sanomisia kun ei voi mitenkään tietää mikä on motivoinut  kyseisen henkilön kirjoittamaan. Harmi, että nykyään elämässä tuntuu kaikki olevan suorittamista ja täynnä paineita.

Itse ainakin aion jatkaa omaan tapaani. En pelkää laittaa huonolaatuisia kuvia tai kirjoittaa hömppää. Olen vailla paineita. Kirjoitan mitä huvittaa ja ihan siihen tyyliin kuin haluan. Olen onneksi sen verran vanha ettei tällaisista asioista tarvitse enää välittää.

Positiivisia postausfiiliksiä vaan kaikille! E :)