Yritykseksi on jäänyt postaaminen tällä viikolla. Mutta yritys on ollut oikeasti kova ja todellinen. Tällä viikolla on vaihteeksi joka ainut aamu mennyt pitkäksi. Kun ei pääse ylös niin ei pääse!! Dalttonin vieressä on kiva kölliä...

 On se kumma ettei ihminen hallitse itseään. Kärsin siis totaalisesta itsekurin puutteesta, pakko myöntää. Illalla nukahdan ysin paikkeilla vaikkei edes väsyttäisi. Sammun kuin kynttilä. On todella mieltä ylentävää herätä yhden, kahden aikaa aamuyöstä sohvalta,kaikki valot päällä ja meikit naamassa. Ja tajuta että koirat odottaa iltalenkille lähtöä. Ei muuta kuin vaatteet niskaan ja pihalle.  Aamuyön ulkoilun aikana käy joskus niin että piristyn ja saatan vielä innostua katsomaan nettitv:stä jotain.  Ei siis mitään järkeä!! Kun lopulta maltan käydä koisimaan on aamuherätykseen aikaa n. 3 tuntia. Kello soi viimeistään kuudelta ja jos seiskalta pääsen ylös niin hyvä on. Pakko kuitenkin myöntää että on jotenkin kiehtovaa mennä ihan omaan tahtiin vaikkei se aina niin järkevää olisikaan. Tätä en osaa sen paremmin selittää mutta jotain "villiä ja vapaata" siinä on kun tekee mitä haluaa ja milloin haluaa...

Koirien kuulumisia:
DUMLE otti ja rymäytti eräänä iltapäivänä, innostuksissaan raukka, sängyltä alas mahtavalla tyylillä! Meteli oli melkoinen kun Miska putosi sängyltä niin että kaikki tavarat, mukaan luettuna ikean pöytälamppu, lensivät laajassa kaaressa pitkin lattiaa. Dumle itse päätyi selälleen tavaramäärän ja kaatuneen pöydän alle. Ylös päästyään luikki Herra Koira nolona olohuoneen puolelle makailemaan... Minkä sille voi että on iso ja ihan pikkusen kömpelö välillä.  

MONA on melkoisen rohkea pimu ja todellinen saksanpaimenkoirien ystävä! Naapurin sakemanni tuli kotimetsässä vastaan ja luvan saatuaan Mona painoi suoraa päätä koiran kanssa leikkimään vailla pelon häivää vaikka kyseessä oli suurin piirtein Dumlen kokoinen ventovieras koira. Jääpalloa on Monan kanssa pelailtu pitkin viikkoa, se on Monan mielestä kivaa ja Mona on kieltämättä kiva pelikaveri; hallitsee vuoron perään pallottelun.

DALIAn juoksut loppuivat, enkä valita. Dalia on kovin tarkka omasta paikastaan mamman prinsessana. Makaa pitkin pituuttaan aamuisin viekussa ja on omalta osaltaan syyllinen etten malta nousta ylös. Dalian kanssa on sellainen omanlainen yhteys, ollut ihan aina, pikkupennusta lähtien. Mitään ihme tempauksia ei neito ole tällä viikolla tehnyt mutta joka päivä olen niin onnellinen siitä että mulla on Daltton, oma sopuliprinsessa.

Viikonloppu tuli taas tosi nopeasti. V-käyrä pysyi kuosissaan työrintamalla ja siitä olen iloinen. Ainoa huono juttu tulevassa viikonlopussa on meteorologien ennustamat karmeat pakkaset ja lumimyrskyt. Olin niin iloinen kun ilmat olivat hetken leudot ja kevät teki tuloaan...

Voice loppui juuri. Koko ajan olen tässä samalla kirjoitellut verkkaiseen tahtiin. Ei taida tällä kaudella enää tulla viime viikkoisen dueton veroista vetoa mutta toivossa on hyvä elää. Nyt ei ole mitään suunnitelmia viikonlopuksi muuta kuin että aion ehkä laittaa yhtä tosi hyvää tomaattipastaa ruoaksi. Ensin täytyy kuitenkin raahata itsensä kauppaan kun jääkaappi on aika tyhjänä. Koiria voisin huoltaa myös. Tänään sain jo korvat ja silmät putsattua sekä Dalian korvat trimmattua. Ainakin kynnet heitiltä leikkaan... Tässähän niitä viikonloppu suunnitelmia alkoi tulla ihan liukuhihnalta.

KUNNON KOIRA TUO EMÄNNÄLLE TOHVELIT (mutta lepää ensin...)

MISKA 2 VUOTTA JA SYNTTÄRILELU

SOPULIRINSESSA SÖPÖNÄ