En tiedä miksi alunperin aloitin bloggaamisen ja aika laiskaahan se oli alussa, täytyy myöntää. Kirjoittelin sitä sun tätä ja toistin itseäni. Mutta sitten kun pääsin vauhtiin tuntuu siltä että harva se päivä on jotain postattavaa. Viihdyn blogien maailmassa joskus jopa useita tunteja päivässä omaani kirjoitellen ja muutamaa blogia seuraten. Saatan samaan aikaan katsoa jotain ohjelmaa ja postailla, ladata kuvia tms.

Blogini nimi oli aluksi Eve ja Koiruudet ja olinkin ajatellut kirjoittavani vain ja ainoastaan koirien kuulumisia. Pikku hiljaa aloin kuitenkin ujuttaa myös omia juttujani ja ajatuksiani mukaan ja sillä tiellä ollaan. Suloista sekamelskaa eveä ja koiria.

Blogi on minun sähköinen päiväkirjani ja toteutan sitä niin kuin haluan. Kuten olen ennenkin sanonut, en ota mitään paineita siitä mitä muut ajattelevat kuvien tasosta tai laadusta; minulle ne merkkaavat aina jotain ja se on pääasia se. Pyrin kirjoittamaan sujuvaa ja mielenkiintoista tekstiä mutta en ole ollenkaan tarkka kieliopista.

Seuraan itse muutamaa blogia säännöllisesti. Niiden joukossa on muoti-, lifestyle, koira- ja heppablogeja eri ikäisiltä bloggaajilta. Persoonallinen kirjoitus-ja postaustyyli sekä hyvä ulosanti kiinnostaa seuraamaan säännöllisesti. Lisäksi tietysti se jos voi jotenkin samaistua kirjoittajaan tai hänen elämäntilanteeseensa inspiroi myös jatkamaan blogin lukemista. Tai toisaalta myös se jos kirjoittajan elämä on kaikessa erilaisuudessaan kiehtovaa tai jopa hieman kadehdittavaakin.

Blogi voi olla monella eri tavalla mielenkiintoinen tai sitten niin inspiroiva että siihen jää ikään kuin koukkuun. Olen itse saanut parista blogista kuin huomaamattani uusia ideoita ja potkua omaan elämääni ja sehän on pelkästään hyvä. Olen aktivoitunut panostamaan pukeutumiseen ja ulkonäköön hieman enemmän. Lisäksi olen tsempannut liikunnan harrastamisessa ja muutenkin omaan hyvinvointiin panostamisessa.

On aika kiehtovaa että omaa ns. "tuttavapiirin" josta ei oikeastaan tunne ketään eikä kukaan toisaalta tiedä minusta kovinkaan paljoa. Kommentoinko jossain vaiheessa näissä blogeissa joita seuraan, who knows... Se jää siis nähtäväksi.

Koirani ovat kuitenkin edelleen blogin aihe nro 1. He ovat minun perheeni ja parhaat, uskolliset ystäväni. Blogin tämänhetkinen nimikin pitää sisällään merkityksen ja on itseasiassa yhdistelmä kahdesta tosi vanhasta kappaleesta. Kummankin biisin lyriikat sopii meidän perheeseen oikein hyvin. Olen kuitenkin helposti kyllästyvää tyyppiä joten blogin nimikin voi hyvin muuttua vielä monta kertaa...

Identiteettiämme suojaan jonkin verran edelleen ja tulen aina suojaamaan. En aio koskaan kertoa koirieni virallisia nimiä. Joku ne tietää ja se on ihan ok tietty, mutta kun tämä blogi ei ole mikään kennelmainos enkä ole aikoihin kasvattanut yhtään pentuetta, saavat koirat esiintyä moninaisilla lempinimillään ja niitähän tässä taloudessa piisaa ja lisää tulee koko ajan. Omia kuviani aion julkaista hillitysti; nytkin on peräti yksi pärstäkuva olemassa blogin esittelyssä ja yhdessä postauksessa taitaa olla kuva jossa näyn osittain. Vaikka olen hyvin, hyvin nuorekas mieleltäni etten sanoisi jopa lapsellinen, ja kertakaikkisen hyvin säilynyt (heh heh...) en taida silti ryhtyä omiin kuviini liiemmälti panostamaan. Ja kun en vielä ole saanut koiriani opetettua valokuvauksen jaloon taitoon, en edes saisi itseäni ikuistettua kuin peilin kautta.

Bloggaaminen on kivaa, blogien lukeminen antoisaa, myös meille teini-iän jonkin aikaa sitten ohittaneille kansalaisille, ja omalta osaltani tulen sitä edelleen jatkamaan, "into piukeena" tunnollisesti ja vaihtelevalla menestyksellä. Kommenttia saa laittaa tai olla laittamatta. Olisi kiva tietää onko täällä muita hyvin säilyneitä mummoja blogien maailmassa kuin ak...

Nyt taidan lähteä, yllätys, yllätys, lenkille dogien kanssa. Perinteiseen tyyliin:

Good nite, sleep tite dont let the bed bugs bite!!!

510224_01%5B1%5D-normal.jpg