Kotimetsän komeus

001-normal.jpg

En tiedä miten tuollaisia "jääryöppyjä" oikeasti nimitetään mutta meidän aamulenkkimaisemista löytyvät nämä jyhkeät luonnon taideteokset. Tänä aamuna niiden takaa, jostain piilosta kuului veden solinaa.

002-normal.jpg

Tuolla jäällä me vielä käveltiin pari viikkoa sitten ja nyt se on jo kovaa vauhtia sulamassa. Kevät kohisten tulee (eikö tämä ole joku ikivanha sanonta?)

003-normal.jpg

Tytöt tutkivat rantamaisemaa eli ovat siis "biitsillä"... Kuulin että tuolla lammella voi hyvin uida. Ei muuta kuin tsimmarit mukaan lenkille kun kelit sallii. Meillä ei ole yhtään uimaria koiraporukassa. Monasta en ole varma mutta sen verran karsastaa lätäköitä että ihme on jos menee veteen. Soile varmaan osaa kertoa...? Dumle RAKASTAA präiskimistä ja kahlausta mutta ei ui Herra Koirakaan. Katsotaan miten käy jos/kun lähden itse uimaan. Lähteeköhän kukaan pelastamaan vai antavatkohan minun hukkua...

Dumle on ollut vähän vaisu viimeiset pari päivää. Voi olla kipuja, mutta missä? Täytyy seurailla. Ruoka maistuu (ja paska...) mutta oli aika ajoin oudon vetelä päivälenkillä. Voi tietty olla myös että tassunpohjat aristaa kun pyöräteillä on talven jäljiltä runsaasti hiekoitussepeliä. Harmittaa kun joutuu kaveri parkaa koko ajan kyttäämään ja komentamaan paskan syönnistä mutta toinen vaihtoehto on se että antaa syödä ja pakki on koko ajan totaalisen sekasin. Kai sitä sitten täytyy vaan olla inhottava ihminen ja komentaa.

Mona on saanut päähänsä että pimeällä ei voi ulkoilla. On pari kertaa pelästynyt tehtaan yöllisiä ääniä ja jos lähdetään tosi myöhään ulkoilemaan, on Mona otettava hihnaan. Eilen lähti painamaan kotiin päin paniikissa vasta kun oltiin lähdetty matkaan. Ei lähdettykään seuraamaan ja huutelemaan perään vaan annettiin Monan mennä. Sen sijaan hipsittiin toista kautta kotiovelle. Mona huomasi, teki täyskäännöksen ja ilmaantui pian porukkaan. Taisi vähän ihmetellä toimintaamme. Oli varmaan odottanut että juostaan perässä... Nappasin sitten Monan hihnaan ja lähdettiin uudelleen alkuperäiseen suuntaan. Mona tuli mukana mutta ei tehnyt tarpeitaan, sen verran pingotti. Oman metsän kokee ilmeisesti turvallisena kun siihen suuntaan menisi mieluummin illalla. Päivällä ei mitään ongelmaa. Yhdistää nyt kovat ääneet yön pimeyteen. Erilaiset äänet ovatkin Monan akilleen kantapää kun saattaa mennä ihan jumiin useaksi päiväksi jos jotain pelästyy.

Dalia meni eräänä päivänä ruoan himossaan hieman liian pitkälle ja ahmittuaan omat eväänsä painoi Dumlen kupille jonka ulkopuolelle oli "roiskunut" muutama irtonappula. Ajoin Daliaa pois ja neiti otti ja vilautti (oletettavasti vahingossa) hampaitaan, kummalle meistä, minulle vai  Dumlelle, en jäänyt miettimään. Tuli todellinen äkkilähtö Dalialle keittiöstä moisen irvistelyn seurauksena. Kyllä oli Daltton nolona!! Pitkään varmisteli että on taas päässyt suosioon. Dalia tekee sen niin että kyttää minua ja odottaa jonkinlaista elettä siitä että kaikki on hyvin. Dalia ei oikeasti kestä olla hetkeäkään "epäsuosiossa"...

Tuli mieleen että joku nyt varmasti luulee että meillä ei saa koirat ruokaa kun yksi syö paskaa ja toinen väläyttelee hampaitaa ruoan vuoksi. No voin vakuuttaa että kyllä he saavat. Dalia on ollut aina ahne ja Dumle taas vetää sitä kortisonia josta johtuen on koko ajan nälkäinen tai janoinen.

Kuivamuonan lisäksi annan koirille mm. broilerin kivipiiraa ja sydämiä, erilaisia lihoja, mitä milloinkin, ziwi peakia ja joskus myös raejuustoa jos sattuu olemaan. Niin ja vihreitä kasviksia kuten kesäkurpitsaa ja kurkkua jos jää sopivasti itseltä yli. Silti ovat ikuisia nälkäkurkia. Monakin on solakoitunut meillä (ja oppinut kerjäämään, noloa) mutta kukaan koirista ei ole missään tapauksessa aliravittu tai -painoinen. Ihan normaalimitoissa ovat...

Tänään lähdin töihin ylpeänä, uudet VALKOISET converset hohtaen. Tuli oikein keväinen olo ne jalassa!! Välttelin kaikki lätäköt ja kurapaikat ja vielä tunnistaa kengät valkoisiksi. Ja makkarissa odottaa nelly.comin swetarilähetys jonka avaamista olen pitkittänyt ja pitkittänyt...