Tänään saatiin kuriirilähetys Tylosineja järvenpäästä. Kun poikani oli tulossa käymään tällä viikolla joka tapauksessa, pyysin tulemaan jo tänään ja hakemaan Järvetistä lääkkeet kun jouduin eilen aloittamaan Monalle tylosin kuurin. Kun oli saatu oksentaminen hallintaan meni sitten pakki sekaisin, epäilemättä edellisen vaivan seurauksena. Tuli jo pikkusen vertakin (=suolisto tulehtunut) joten aloitin saman tien tylosinin kun oli purkin pohjalla pari vielä jäljellä ja jatkoa kuurille sain sitten järvenpään vieraalta. On tuosta Mona mollamaijan oireilusta nyt tullut varsinainen riesa; ei meinaa millään helpottaa. Kun yksi vaiva loppuu niin toinen alkaa.Koira itse on kyllä onneksi ihan pirteä ja syö/söisi kuin hevonen!

Tänään iltalenkillä yritin kuvata puhelimella potrettia ja Monan mieleen muistui vanhat kujeet eli ei sitten Monsteri millään osannut muka istua vaan lösähti siinä samassa maahan kun astuin pari askelta taakse päin.  Lopulta oli jo kyljellään "surkean" näköisenä ja muka täysin epätietoisena siitä mihin tässä pyritään.Tätä säätämistä ei ole ollut sitten alkuaikojen joten aika ihme oli mistä nyt muistui neidin mieleen. Muutenkin tuntuu monta alkuvaiheen pikku ongelmaa ikään kuin palanneen mieleen, mm. se että jumittaa kauas taakse lenkillä. Outo regressoitumisilmiö...

019-normal.jpg

Tässä ollaan nöyrää tyttöä valokuvausepisodin jälkeen, NIIIIIN pahoillaan ja vielä enemmän mielinkielin...

Herra Koira viettää kohta viidettä synttäriään ja se on hänelle jo aika paljon. 022-normal.jpg

 "Bileet" on 15.6. Tällöin tarjotaan ainakin Dumle-muffinsseja joihin mulla on hyvä resepti. Mutta sitten,kauhea ajatus valtasi mielen kun olin lähettänyt alustavan viestin muutamalle Dumlen "pippaloista" ja olin pohtinut jo tarjoilujakin. Muistin nimittäin että viime vuonna ehdin jo hälyttää kaikki Brando-papparaisen 14-v.synttärikakuille, kakkureseptikin oli valmiina ja sitten rakkaan ystävän voimat uupuivat ja hän siirtyi pilvenreunalle enkelikuoroon vain kaksi viikkoa ennen kemujaan. Siis aivan kauhea yhteneväisyys tässä ns. ennakoinnissa!! Miksi Dumle nyt tästä kuitenkaan mihinkään pilvenreunalle lähtisi, vasta viisivuotias koira, tosin kyllä tietysti vaivainen sellainen. No tulipahan tällainen kiva ajatus mieleen... mutta nyt pois se mielestä!!!! Synttäripäivänään Dumle tulee saamaan herkkuja silläkin uhalla että menee pakki sekaisin. Sitten otetaan vaan lääkettä sillä juhlia tämä kaveri nyt totisesti saa. En tiedä kuinka monta synttäriä on enää Miska-pojalla jäljellä joten otetaan päivästä kaikki irti! Verikokeessa käydään kyllä ennen synttäriä tsekkaamassa munuaisten ja maksan tilanne kun ne siellä ovat kovilla jatkuvasta lääkityksestä johtuen.

Dalia "KoKo-nut" Daltton sai taas perinteisen iltahepulinsa. Tällöin hän säntäilee vauhdikkaasti ees taas, juoksee täysillä, tekee kaarroksia ja kiemuroita, villitsee muita leikkimään, hyökkäilee ja hepuloi täysin hulvattomasti ja saa ak:n aina hyvälle tuulelle tempuillaan kun on niin mielettömän söpö ja innoissaan. Usein Mona lähtee sitten mukaan"geimeihin", niin tänäänkin, ja on niin hauska kattoa kun kaksi lassieta painaa hulluna pitkin pusikoita!! Dalia on sellainen energiapakkaus. Lisäksi hän tänään "meni kiinaan" joka tarkoittaa tässä taloudessa sitä,että ruvetaan vimmatusti kaivamaan kuoppaa. Tämä on ENSIARVOISEN TÄRKEÄ taito opettaa koiralle ja pitäisi sisällyttää jokaisen koiran perustottikseen, sanoo ex-koulutusohjaaja eve...

006-normal.jpg

Metsässä oli ihana auringonlasku iltalenkkimme kunniaksi. Yritin kovasti kuvata puhelimella mutta eihän sitä pysty vangitsemaan mitenkään. On aivan mahtavaa kun nyt on illalla jo niin pitkään valoista. Pimeää on vain muutama tunti ja sitten neljältä aamulla on taas jo ihan "päivä". Keli oli muutenkin nyt illalla koira ystävällinen kun oli raikas ilma ja kepeä tuuli. Silti minä ihmisolento pärjäsin ihan hyvin sortseilla, taas niillä harmailla lemppareilla.

Nyt on jo kello yli puolen yön, joten EHKÄ pitäisi mennä tutimaan kohtapuoliin... Huomenna alkaa päivä palaverilla Kouvolan toisella puolella, sellaisessa paikassa jossa isäni veli joskus vuosia sitten asui perheineen.

BLOGIN NIKSI OSIO: Opin taannoin miten vaatteista saa pihkan pois. Haluan sen nyt jakaa. Viisaammat kertoiva että "pihkaantunut" vaatekappale pitää tunkea pakastimeen ja sitten pihkat voi vaan rapsuttaa pois. Niin siinä kävi että meitsin pihkaiset verkkari unohtui pakkaseen yli viikoksi. Kun ne sieltä lopulta kaivoin, osa pihkoista tosiaan lähti rapsuttamalla mutta osa oli edelleen sellaista tahmeaa ja piti keksi joku muu keino.

Tulipa sitten mieleen hevosajoilta pihkanpoisto ohjeistus jonka sain. Meidän Nikin kaula oli aivan täynnä pihkaa ja kun sitä tuskailin niin silloinen kengittäjämme ohjeisti että hevosesta saa pihkan pois margariinilla ja totisesti saikin. Hieroin siis margariinia myös verkkareihin ja pihka lähti kyllä mutta verkkareihin jäi valitettavasti sellainen haalea läntti todistamaan edellä mainitusta toimenpiteestä.

Summa summarum: Margariini hevoseen hyvä, verkkareihin ei niin hyvä...

Öitä!

E