Welcome to my office

Johtajan elkeet...

Ei ole kyllä irtokarkit koskaan tai ainakaan pitkään aikaan maistuneet niin hyvältä kuin tänään. Olin totaalisen väsynyt kun tulin töistä. Päivä ei ollut mitenkään kovin rankka työmaalla, ihan normaali siis, mutta kun oli vähän jotain muuta ohjelmassa joka pisti väsyttämään... Mitä, sen kerron myöhemmin. Joka tapauksessa turvauduin robbarin karkkikatuun josta siis kerrottakoon nyt vielä kerran, saa parhaat irttikset ja kun tulin kotiin oli ihan pakko keittää ennen lenkkiä kahvit sekä nauttia kupponen kera karkkien ja tuoreen seiskan. Juorut, kofeiini ja sokeri varmisti energian saannin ja jaksoin lähteä taivaltamaan lenkille. Oli kiva vaihtaa lempparisortsit (ne harmaat tällä kertaa) jalkaan ja painua ulos rakkaiden karvakuonojen kanssa!Siis NIIIIIIIIIN ihana ilma, lämmin muttei hiostava. Pienen pilven aurinkoiselle taivaalle loi ainoastaan äitin isompi rontti, joka ontui melkoisesti oikeaa jalkaansa. Leikkaus lähenee pelottavalla tavalla, on se nyt vaan valmistauduttava siihen, ei auta mikään. Ilma siis helli ja käveltiin sellainen perus, reilun tunnin, päivälenkki. Kotiin mentiin metsän kautta jossa oli koirille "juotavaa" eli siis metsälammikot, oloa helpottamaan.

Aikamoinen ylläri tuli kun siellä olikin metsä täynnä armeijan miehiä ja kalustoa. On melkoisen vaikuttavaa kun yhtäkkiä kesken lenkin edessä seisoo panssarivaunu ja joka puolella sotilaita vartiossa aseineen, maastoutuneena tai telttoja kasaamassa. Hra Koira antoi vahtihaukullaan sotilaiden ymmärtää että kyllä täältäkin pesee ja että kandee olla varuillaan... Sotilaat olivat tosi kohteliaita ja ystävällisiä ja halusivat varmistaa etteivät vaan häritse lenkkiämme.

Jälleen kerran täytyy sanoa että nautin niin kovasti kun ihmiset ovat ystävällisiä ja kohteliaita! Tämä illuusio ja hyvän olon tunne katosikin melko pian kun joku päivänpilaaja kilpapyöräilijä ajoi ohitsemme ja kiljui V... sanaa kun Mona ilmeisestikin tuli hieman liian lähelle hänen kaksipyöräänsä. Eihän siihen muuta voi sanoa kun että "mikä tippu" Että sellaista meninikiä!!

Söpöjä...

...ja kaikista söpöin kukkapoika!!

Mona matias mollamaija monsteri maatuska Mutiainen haluaa kiittää vielä kerran julkisesti "Nassi-pojua" siellä pilvenreunalla perintölääkkeistä joita aloittelimme eilen illalla:

KIITOS JACQUES!!<3

Mona on jo jonkin aikaa oksennellut melko usein, lähes päivittäin ja tahti on vaan kiihtynyt juoksujen myötä joten ajattelin että nyt on varmaan syytä rauhoittaa tilannetta vatsassa. Sakilta jäin iso satsi antepsinia ja pepcidiä ja saimme ne käyttöön. Mennään nyt samoilla määrillä kuin "neminpudu saki" eli siis illalla puolikas pepcid ja 1/2 -1 tuntia ennen ruokaa 3 ml antepsinia. Liekö näin nopeasti jo tepsinyt mutta ei ole Mona oksentanut nyt.

Ja mikä onkaan parempi kuin ensin kirjoittaa oksennuksesta ja sitten laittaa heti perään kuva mun tämänpäivän salaatista...

...ja lemppari tummasta leivästä. Nam kumpikin!!

Tässä postauksessa tulikin sitten käsiteltyä lähes kaikki asiat maan ja taivaan välillä...Ciao seuraavaan kertaan!

E