Eilen tie vei tallille, pitkästä aikaa. Oli ollut oikein ikävä mun omaa kirahvia joten into piukeena suuntasin tallille vaikka olin aivan poikki. Lähdin matkaan vasta illan suussa kun iltapäivän toimet kotona viivästyivät yksien viininpunaisten farkkujen takia mutta siitä myöhemmin...

Stradi oli innokkaasti portilla vastassa. Laidunkaveri Rosa jostain ihme syystä älysi heti kääntyä pois päin kun laitoin Stradille riimun. Tähän asti on aina yrittänyt tunkea mukaan ja olen joutunut hätistelemään neidon pois portilta että päästään ulos. Oliskohan mokoma nyt ollut niin viisas että muisti että kun tuo muija tulee niin sille ei kelpaa kuin Stradi joten parempi väistyä ennen kuin komentaa pois. Siltä se ainakin näytti...

Mulla meni jonkin aikaa että löysin edes jotenkin sopivan penkin ja siihen vyön ja jalustimet. Aikamoista palapeliä oli mutta lopulta päästiin matkaan. Pihalla opeltiin seisomaan paikallaan että saa jalustimet säädettyä.

Aivan mahtava keli oli ratsastaa. Viileä mutta riittävän lämmin loppukesän ilta. Köpöteltiin maastossa reilu kolme varttia. Yritin ravata mutta ei onnistunut; kaveri ontui nyt ihan selvästi. Otettiin muutama pysähdys, jopa kotiin päin, sekä pari askelta väistöä että olisi jonkin verran pientä puuhaa. Se on ainakin hyvä että istuntaa kaveri kyllä ymmärtää ja pohkeita jonkin verran ja ennen kaikkea ei häiriinny jos pohkeet on kiinni kyljessä. Ei siis ihan totaalinen raakile, toivoa on!! Suurin osa lenkistä mentiin kuitenkin letkeästi ohjat kaulalla. Se on parasta! Vailla huolen häivää pitkin metsäteitä ja polkuja rennolla meiningillä. Kumpikin tykätään!

Tallilla meni ikuisuus kun yritin metsästää hirvikärpäsiä Stradin hännästä ja muutenkin rapsuteltiin tosi kauan. Stradi aina näytti mistä pitää rapsuttaa ja pakkohan se oli kaveria lelliä kun niin nätisti pyysi... Omistaja kertoi että Stradi on ollut tosi "tuhma" sillä välin kun en ole käynyt. On kuulemma pariin otteeseeen karannut jopa putkitarhasta. Mistä lie johtuu, tuskinpa nyt kuitenkaan mua on ikävöinyt, mutta tylsää on kyllä saattanut olla. Olen valitettavan kiintynyt tuohon heppaan. Toivottavasti saan hänet jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa kotiin. Jalka kuitenkin huolettaa kun on edelleen tukkina. Ei ole kukaan vissiin ehtinyt hoitaa mun poissaollessa joten ei ole ihan sulfat tehonneet. Parempi on kuin lähtötilanteessa mutta ei kunnossa vieläkään.

Mutta nyt on ihan pakko nousta ylös ja alkaa erittäin myöhässä oleviin aamutoimiin.

Eve <3