Täällä sitä istutaan, melkein tyhjässä asunnossa. Muuttorupeama on takana ja kotiuduin kuuden jälkeen illalla. Eilinen oli aikamoinen voimienponnistus, ei muutto sinällään, vaan se yhdistettynä tavaroiden järjestelyyn ja äidin varaston raivaamiseen ja siivoamiseen joka jatkuikin lähelle puolta yötä. Kun käytin koiria yöpissalla, en meinannut millään jaksaa kävellä. Olin kertakaikkiaan niiiiiiin poikki.

Jonkinlaisia haasteita tavaroiden purkamiselle aiheutti se että tilaa oli niukasti. Ei siis voinut vain tyhjentää kasseja hyllyille vaan tarkkaan piti harkita ja suunnitella mitä mihinkin laittaa. Se se vasta aikaa vievää on, kun pitää sisällään jonkin verran myös ees taas kantamista. Onnistuin kuitenkin saamaan koko urakan tehtyä ja olo oli sen mukainen.

Yöllä heräsin siihen että joka paikkaa jomotti! Tämä jatkuikin sitten koko päivän. Otin buranan ennen Kouvolaan lähtöä mutta ei ole kyllä juuri auttanut.

Aamulla päästin koirat pihalle ja keitin kahvit sekä söin vähän aamupalaa ennen kuin lähdin lenkille. Mentiin koirien kanssa pitkä lenkki aurinkoisessa kelissä, pitkin peltoja ja polkuja sekä pyöräteillä. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, mukaan mahtui kaikenlaista mussuttajaa mutta ei siitä sen enempää.

Ennen lähtöä kävin vielä tsekkaamassa yhden lähellä järvenpäätä sijaitsevan itsehoitotallin, just in case... Talli vaikutti oikein kotoisalta ja oli ihan siisti. Tallilla olijat kertoivat että aamu ja iltatalleissa vuorotellaan mutta jokainen siivoaa karsinat ja laittaa sapuskat itse. Maastot on hyvät, kuten muistinkin. Vuonna "yks ja kaks" oripoikani Urkki nimittäin asui tässä tallissa jonkin aikaa. Silloin tallissa ei muita vuokralaisia ollutkaan.Tällä hetkellä tallissa on kuulemma tilaa muutaman karsinan verran. Voisin kyllä harkita kun oli ihan riittävän kiva ympäristö ja pieni kenttäkin löytyy. Katsotaan miten käy...

Asuntoni on nyt lähes autio. Sänky, kahvinkeitin, pari mattoa; siis todella askeettista. Makuuhuoneessa ei ole enää mitään. Sänkyni on olkkarissa. En kuitenkaan valita sillä mihin sitä ihminen tavaraa oikeasti tarvitsee? Ihanan vapaa fiilis kun ei ole rojut pidättelemässä. Tarkemmin en sitä osaa selittää miksi näin tunnen. On myös ihana olla takaisin omassa tuvassa jossa on oma lupa. Tässä iässä ja jo lähes ikuisuuden omillaan asuneena on melkoisen haastavaa palata asumaan äidin huusholliin.Ei pidä liikaa valittaa. Hyvä, että joku asumus on tarjolla. Täytyy kuitenkin nauttia omasta omituisesta rauhasta kun sitä nyt vielä muutaman päivän on tarjolla.

Entä ensi viikolla, mitä ohjelmassa? Ainakin asunnon siivousta, uuden työntekijän perehdyttämistä ja ratsastusta. Käyn varmasti ainakin pari kertaa katsomassa mun omaa "kirahvia" liikkalassa. En tiedä milloin seuraavaksi näen, jos milloinkaan. Mutta toivossa on hyvä elää. Olen edelleen tosi poikki. Taisi mennä hieman överiksi tuo puuhastelu eilen...

Netflix kutsuu, bye...

E