Huomenna on sitten Stradin hevossairaala reissu. Toisaalta odotan kovasti että saataisiin selvyys siihen mikä jalassa on vikana mutta toisaalta en haluaisi tietää kun mahdollista on, että jostain vakavastakin voi olla kyse. Mitään ei asialle voi kuitenkaan nyt enää tehdä joten kai sitä periaatteessa pitäisi lopettaa turha huolehtiminen. Helpommin sanottu kuin tehty...

On enemmän kuin harmi jos lupaavasti alkanut yhteinen taipaleemme päättyy ennenkuin ehti kunnolla alkaakaan. Olen jo tosi kiintynyt Stradiin ja jotain sellaista on ilmassa että hänkin ehkä  jo pikkuisen minuun... Suunnitelmia olisi niin paljon tulevaisuuden varalle, monta ihanaa maastoreissua edessä ja kaikkea muuta kivaa joten toivon todellakin että huomenna ei tule mitään liian lopullista tuomiota.

Kohta pitää valmistautua iltatallivuoroon joten tämä postaus jää nyt tyngäksi ja kuvattomaksi. Mitäs tähän muuta sanoisi kuin että toivossa on hyvä elää...