Voi se olla kiire työelämästä vapaallakin olevalla. Se on tullut todistettua tänä viikonloppuna. Toisaalta voi olla ihan hyvä että aika ajoin vähän pukkaa kiirettä ettei tässä tyystin vieraannu ns. "normaali elämästä," mikä väistämättä on edessä jossain vaiheessa.

Eilen illalla olin totaalisen poikki kun tulin koirien iltalenkiltä. En jaksanut edes puhua ja ihan joka paikkaa särki. Liikkeellä olin ollut aamusta lähtien ja olo oli sen mukainen... Tänään sunnuntaina ajauduin taas jonkinlaiseen ajolähtötilanteeseen, tosin omasta syystäni kun oli lykännyt kääretorttujen leipomisen viime tippaan. Se on kumma miten ihminen toimii niin paljon tehokkaammin kun on selkä seinää vasten. Hyvin sain loppupeleissä hommani hoidettua ja sukkuloitua kaikkiin tarvittaviin paikkoihin.

Aamulla oli ensin ohjelmassa aamutalli. Lenkitin koirat tallin maastoissa kun olin saanut hobused ruokittua ja pihalle. Sen jälkeen oli aamukahvin vuoro kotona. Kun aamupala oli nassussa, tein ne lupaamani kääretortut jonka jälkeen suuntasin taas takaisin tallille. Stradin kanssa käytiin päivän kävelylenkki joka tosin hieman venyi kun oli niin kiva köpsytellä vaarin kanssa!! Ajauduimme kyllä kinaamaan pysähtymisestä kotiin päin tultaessa. Ei ymmärrä Vaari, ei, mitä järkeä on pysähtyä ja vielä malttaa olla hetki paikallaan kun PALJON järkevämpää olisi kiihdyttää kotiin päin ja päiväheinien luo. Kun kaveri oli hetken vääntänyt kroppaansa joka suuntaan koko tien leveydeltä niin sitten luovutti ja tuli pari tosi nättiä pysähdystä. Farfarilla on yritystä!!! Mutta niin on mullakin...

Ratsastuksen jälkeen hoitelin Vaarin jalat arnicalla, harjailin läpi ja sitten vein hänet tarhaan kauan kaivatuille päiväheinille. Itse en kyllä päässyt lekottelemaan vaan koiralenkki kutsui heti tallireissun jälkeen ja sieltä suoriuduttuani lähdimme Dalian kanssa poikani  20 v. kahveille Helsinkiin. Perille päästyäni tein kääretorttukakun valmiiksi jonka jälkeen kerkesin myös seurustella muun perheen kanssa. Synttärikemuista tultuani ruokin koirat ja painuin saman tien tallille jossa odotti paskanmättö ja heinien pussitus ym. tallitoimet joita en ehtinyt aamulla tehdä. Ja jotta tekeminen ei tähänkään loppuisi, lähdin vielä lenkittämään koirat tallilta tultuani. Kello taisi olla jotain 21.30 kun kotiuduin lenkiltä ja tässä sitä nyt ollaan. Paljon en ehtinyt laakereillani levätä tämän sunnuntain aikana vaan menoa ja meininkiä riitti, mutta päivä oli silti tosi kiva.

Ensi viikolla saan lappeenrannasta Aachenin sovitukseen; maltan tuskin odottaa!!! Niin paljon kuin tykkäänkin mennä vyöllä, olisi tosi kiva löytää myös penkki jota tarvitsen viimeistään siinä vaiheessa kun alamme vihdoinkin ravailla. Olen koko ajan jollain tasolla jotenkin niin varma että mulla ja Stradilla on tulevaisuus vaikka ihan yhtä mahdollista on, ettei ole. Huomaan toimivani niin ja tekeväni sellaisia ratkaisuja että jatkoa on tulossa.

Päivä päivältä kiinnyn kaveriin enemmän ja enemmän, varsinkin kun siteemme koko ajan vahvistuu, hitaasti mutta varmasti. Olisi se niin kovin surkeaa jos...

En kyllä nyt rupea surkeilemaan vaan esitän kaikille upeaakin upeamman, ammattilaistasoisen kääretorttukakkuni:

TA-DAAH!

001-normal.jpg

Kermaa olisi saanut olla enemmän mutta taas kerran tuli todistettua että kaiken hyvän ei aina tarvitse olla niin hirveän hienoa ja monimutkaista vaan helppokin voi olla namia, TOSI namia...

ONNEA VAAN RAKKAALLE KAKSIKYMPPISELLE POJALLENI VIELÄ KERRAN!!

Ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille työssäkävijöille sekä meille oloneuvoksille kaikille tasapuolisesti.

Eve

<3 <3 <3