Tässä se nyt on koko komeudessaan, uusi penkkimme! Satula on jo "muokkautunut" jonkin verran kun on ollut käytössä noin 4 krt. Aina vaan tulee tutummaksi mutta vielä olen totutteluvaiheesta. Niin varmaan Stradikin...

BAREFOOT CHEYENNE

Hevonen suorastaan puhkuu intoa lähteä lenkille...

Tänään oli tarkoitus vetää letkeä kävelymaasto. Stradi oli piehtaroinut itsensä päätä myöten mutaiseksi ja melkoisen tovin sai harjata ennen kuin hevonen löytyi mudan alta. Meitsi rehki ja kaveri veti heinää naamaansa. Reilu työnjako siis...

Lenkki alkoi ihan lupaavasti ja ensimmäiset kolme varttia pystyi puhumaan letkeästä menosta mutta sitten uudella tien pätkällä alkoi tapahtua. Stradi ei kovasti tykkää muoviin pakatuista pyöröpaaleista kummallakin puolella tietä ja ovathan ne tottavie hyvin epämääräisen näköisiä. Niistä yleensä selvitään pienellä kyttäämisellä niin nytkin menomatkalla. Pian paalien jälkeen tulimme melkoiseen romupihaan jonka perukoilla valitettavasti kolisi ja möyri traktori jossa oli ties mitä "metsätyöhärpäkkeitä" kiinni ja se oli sitten liikaa. Niin sanottu viimeinen pisara. Stradi otti ja hyppäs tulosuuntaan ja pienen pelkospurtin jälkeen sain käännettyä takaisin. Kolmannella kerralla päästiin lopulta sen verran eteenpäin ja pahan paikan ohi että saatoin kääntää takaisin. Halusin saada hepan kohtaamaan pelkonsa ja tajuamaan että matkaa on jatkettava eikä voi lähteä mitään kengurun loikkia tekemään paniikissa.

Siispä takaisin päin. Nyt ne paalit tien poskessa oli jo melkein liikaa. Ohi kuitenkin päästiin. Sitten alkoikin kuulua voimakasta prätkän ääntä ja kukas siellä olikaan, ellei vanha tuttavamme tiemaksunkerääjä ukko joka oli katsonut tarpeelliseksi tulla pihalleen tien viereen pärräänsä käynnistelemään juuri sopivasti samaan aikaan kun lähestyin Stradin kanssa, joka siis oli  jo valmiiksi pelko päällä. Tämän äijän olemme tosiaan aiemminkin tavanneet. Silloin halusi että maksamme tiemaksua... Nyt komensi meitä pysähtymään mutta sanoin että meidän matka kyllä jatkuu kun heppa jo valmiiksi peloissaan. Sinne se jäi ukko huutelemaan jotain perään; jos oikein kuulin niin aiheena oli paskan kerääminen tms.

Stradi alkoi rauhoittua nopeasti mutta sitten kuului taas jotain pärinää takaa. Ajattelin että onkohan ukon ryökäle lähtenyt perään. Ei ollut onneksi, vaan sen sijaan ajelulla olikin kaksi herrasmies/nais prätkäilijää jotka ajoivat rauhallisesti ohi.  Ihanaa että tällaisiakin tielläliikkujia löytyy. Koska lenkkimme oli ollut sen verran rauhaton päätin jatkaa köpyttelyä että lenkistä jää ns. hyvä maku hepalle. Autoja tuli vastaan ja kaveri otti lungisti joten rauhallisissa merkeissä siis selvisimme loppu taipaleesta. Vastaan tulleen ratsastajan kanssa pysähdyimme juttelemaan ja hän heti tunnisti häirikköukon kun rupesin tästä kertomaan. Samainen ratsastaja kertoi soittaneensa sipoon kuntaan ja tiedustelleensa sieltä onko meidän alueen yksityisteiden asukkailla todellakin oikeus rajoittaa ratsastusta. No ei kuulemma ole kun saavat kaikki kunnalta tukea tienhoitoon!!

Ongelma piileekin siinä että vaikka kuinka tietäisi ratsastuksen olevan luvallista, ei millään viitsi mennä ratsimaan sellaisille teille jossa tieten tahtoen pelotellaan hevosia ja aina saa kuulla urputusta. Olen kerran joutunut hullun äijän autolla jahtaamaksi ja lopulta jouduin pakenemaan hevosellani viljapeltoon turvaan.Tällöin kyllä soitin poliisille. Ihan sairasta sanon minä!!!

Nyt lähenee keskiyö. Lähdenpä pesemään hamput että jaksan herätä aamutalliin huomenna!

Oitä ja uuden viikon alkuja!

Eve