Olen nyt saattanut satula pohdintani ja vatvomisen päätökseen. Kaksi päivää runkosatulan kyydissä riitti vakuuttamaan minut siitä että valitsemme nyt ainakin toistaiseksi barefootin. Kun vielä lisää sen että pistävä kipu selässä jäi eilen ratsastuslenkille niin minähän suortastaan palvon tuota cheyennea. Keventäminenkin sujuu päivä päivältä paremmin. Ja vaikkei sitä tukea olekaan runkosatulan lailla, niin pärjään kyllä ihan hyvin vaikka Stradi nyt hieman poukkoilisikin. Olenhan tottunut menemään ilman satulaa ja vyöllä niin no problem pieni tuen puute...

Heppa liikkuu rungottoman kanssa rennosti ja letkeästi joka sekin on erinomaisen tärkeä juttu. Eilenkin kun oltiin piilipuuntiellä ravailemassa oli Stradin ravi varmaan parasta mitä tähän mennessä on ollut. Myös vasemman etujalan jonkinlainen epävarmuus ja huteruus oli poissa. Varsinaista ontumista en ole huomannut 4 viikon kuntoutuksen jälkeen mutta jotain outoa vasemman jalan liikkeessä on kyllä ollut havaittavissa. Vej on siis se jalka jossa on syväkoukistajajänne vaurio.

Eilinen lenkki oli muutenkin tosi kiva. Heppa oli rento ja fiilis hyvä ajoittaisesta vesisateesta huolimatta. Jälleen kerran siunasin sitä etten ole sokerista... ;D. Kyllähän me kaksi rampaa hyvin sovimme yhteen. Kummallakin on kremppaa vähän siellä sun täällä eikä voida aina ravailla. Tänään taidetaan mennä montuille. Jos nyt tuon sumun läpi päästään puskemaan...

Eve