OLEN VUODEN VAIHTEESSA ALOITTAMASSA UUDEN TYÖN...

ty%C3%B6-normal.jpg

(kuva:talouselama.fi)

Voikohan ihan oikeesti yhden työpaikan ympärillä olla näin paljon kaikkea sählinkiä ja hässäkkää? En ole ensimmäistäkään päivää vielä ehtinyt töitä tehdä ja jo nyt ihan hirvittää mihin sitä onkaan päänsä pistämässä! Kauhean vaikeaksi on tehty kaikki. Eilen ajelin varta vasten  rakkaan pääkaupunkimme työterveyskeskukseen rupattelemaan terveydenhoitajan kanssa todistaakseni itseni soveltuvaksi ja huomenna olen sitten menossa samaiseen kylään allekirjoittamaan työsopimusta. Yleensä sopparit on tehty ekana työpäivänä ja terveystarkastus työajalla sitten kun pesti alkanut. Tai ehkä edes samana päivänä?

Tänään olen käynyt verotoimistossa maksamassa 50 € yrittäyyden aikaisista verotodistuksista että saisin kokemuslisän kun muuten ei saa, ellei VARMASTI pysty todistamaan olleensa omassa yrityksessä töissä/palkansaajana. Kaiken kukkuraksi täytyy vielä henkisesti valmistautua kohtaamaan tammikuussa sellainen henkilö joka olisi halunnut tämän työn mihin minut on valittu. Voi olla jopa niin että joutuu raukka minua yhtä lailla raukkaa perehdyttämään... Siinä kysytään kummaltakin paljon. Kuukausi pitäisi kestää enkä tiedä mikä on työyhteisön kanta siihen että kyseinen, tosin kyllä tähän tehtävään epäpätevä henkilö, joutuu lähtemään. 

matteus_pentti_070513_4-normal.jpg

(kuva: lily.fi)

Silti kuitenkin soisi että töihin olisi ainakin lähtokohtaisesti kiva tai edes siedettävä mennä. Minua ei ainakaan ollenkaan inspiroi mennä mihinkään ihmissuhdesotkujen keskelle viattomana sietämään ihan mitä vaan. Tai niin että jatkuvasti on joku jännite päällä. Se on niin hirveän raskasta! 

Miksei siis mikään voi ikinä mennä vähän helpommin, kysynpä vaan!!!! Kaipaan nyt sellaista positiivista kipinää että pysyisin nauttimaan siitä että olen vihdoinkin saanut vakituisen paikan. Harmi vaan että olen nyt pelko persauksissa työporukan suhteen ja aika epävarmoin fiiliksin... Toivottavasti edes esimies on tehtäviensä tasalla sillä se voi pelastaa paljon.

 

image008-normal.jpg

(kuva:kotisivu.dnainternet.fi)

Mutta hei siskot ja veljet, kyllähän sitä yksi asia on mikä motivoi, ja ainakin kerran kuussa jopa hetkellisesti piristää (edeltävässä lauseessa painotus sanalla hetkellisesti) Piristys katoaa siihen tahtiin kun laskuja maksaa mutta kyllä väittäisin että siitä jonkinlaista iloa pystyy repimään toviksi. Ja ei muuta kuin motivaatio-kuva kehiin:

pankkisiirtoetu120613rs_503_ul-normal.jp

(kuva: iltalehti.fi) 

Toivon kuitenkin että olen nyt sortunut pessimismiin ja joudun tammikuussa toteamaan että olin pahasti "paranoidinen" ennakkoajatusteni kanssa;  kaikki toivottavatkin minut avosylin vastaan, saavat minut tuntemaan oloni tervetulleeksi, tekevät kaikkensa että viihtyisin, arvostavat ammattitaitoani ja ottavat minut avoimin mielin tiimiinsä... Muuten saattaa käydä niin että tässä on lopputulos: 

koululainen-normal.jpg

(kuva: terveysnetti.turkuamk.fi)

Näin miettien,

Eve