Ensimmäinen huikean pitkä, kaksipäiväinen työviikko on takana ja olen selviytynyt!! Kestin kuin nainen ja nyt olen viikonlopun vietossa. Ensimmäiseen työpäivään heräsin tavoistani poiketen hyvissä ajoin ja ehdin tehdä aamutoimeni ilman suurempia kiireitä. Itäväylä veti ja olin ajoissa sorvin äärellä. Löysin parkkipaikankin helpolla joten koko aamu meni ihan putkeen.

Pahimmat pelkoni eivät käyneet toteen ja pääsin ihan kivasti jo ensimmäisenä päivänä työntouhuunkin. Vastaanotto oli ystävällinen ja ihmiset vaikuttivat ihan positiivisilta yhtä hapannaamaa lukuunottamatta ja ruoka oli hyvää; ei kai tyttö sen enempää voi toivoakaan. Lyhyet yöunet kostautuivat ja käyttettyäni koiruudet ulkona, syötyäni puuron ja katsottuani emmerdalen jaksot, sammuin kuin kynttilä. Piristyin sopivasti (?) kympiksi ja risteilimme koirien kanssa kaikessa rauhassa pitkin hiljaisia katuja. Tällainen lenkkeily ajankohta tiesi taas lyhyitä unia...

Toinen työpäivä ei ollut sen pahempi ja työtehtävien lisäksi pääsin hyödyntämään myös työsuhde-etua tilatessani työmatkaseteleitä HSL:n seutuliikenteeseen 120 €:lla. Ihan lupaavalta siis vaikuttaa ja kun tähän vielä lisää sen että pomokin on oikein mukavan tuntuinen, ei voi kovinkaan paljoa valittaa.

Tottakai tiedän sen että täydellisiä työpaikkoja ei ole olemassakaan mutta ainahan sitä voi hehkuttaa jos syytä löytyy. Varsinkin kun takana on yllin kylllin niitä huonoja ja ahdistaviakin kokemuksia. Huonoa johtamista, kiusaamista, yksin puurtamista, itsestään selvyytenä pitämistä ja ulkopuolisuuden kokemuksia.  Mulla on nyt vakituinen työpaikka luikuisten sijaisuuksien jälkeen ja toivon sydämestäni että kaikki menee hyvin ja löydän sieltä paikkani. Sellaisena kuin olen. 

Eve