Tulin jonkinaikaa sitten iltalenkiltä. Vaelsin pitkin uinuvan Itähelsingin katuja ja puistoalueita ja nautin täysillä poikkeuksellisen leppeästä tammikuisesta kelistä. Haikein mielin pohdin että viimeisiä viedään. Olen kaikesta kurasta ja loppumattomasta koirien pesemisestä huolimatta nauttinut suunnattomasti leudosta säästä. On aivan mahtavaa lähteä tammikuussa ulos pelkissä verkkareissa ja kevättakissa; ei tarvitse tupata "lämmintä päälle" selvityäkseen hengissä. 

Kohta se niin monen haikailema talvi ja lumi sitten tulee. Mulle olisi vallan mainiosti kelvannut tällaiset ilmat ihan sinne kesään asti... Pelkkä ajatuskin -10 asteen keleistä paleltaa ja hirvittää! Nyt pujahdan peiton alle ja yritän nukkua vähän. Minulle tyypilliseen tapaan olen virkeimmilläni kun kello lähenee puoltayötä. Juttu onkin sitten aivan toinen kun lumia pärähtää soimaan klo 5:30. 

Good nite, sleep tite, don't let the bedbugs bite...

E