TUULENTUIVERTAMAT JÄÄLLÄ

Taas olimme siis jäällä. Ja täytyyhän sitä hyödyntää nyt kun vielä voi. Melkoinen treeni siinä tuli kaupanpäälle kun tuota lunta oli satanut jonkin verran ja sai ihan tosissaan kahlata. Tuli huomaamatta toteutettua fyssarin ohjeita siitä että kävellessä tulisi käyttää perslihaksia tehokkaasti. No nyt käytettiin!! Meidän lisäksi jäällä oli yksi ainoa ihminen koirineen, ei muita. 

HERRA KOIRAN LUMILEIKIT

Rakas lumiukko <3 Miska niiiin rakastaa lunta ja äiti niiiin rakastaa omaa Miskaa. Äitin sokerimunkki!!

LASSIET

Prinsessaa häikäisee...

TOTISTA PAAKKUJEN PUTSAUSTA

Tässä taisi olla vuoden ensimmäiset ihan riesaksi asti riittäneet lumipaakut. Meidän porukasta Herra Koira on se, joka ehdottomasti kaikista eniten kiusaantuu tassuihin kertyvistä paakuista. 

LUONTOKUVIA LUMIALLA

Testailin vähän Lumian rajoja ja kyllä ne sieltä äkkiä löytyivätkin. Tuo viimeinen otos on kyllä aika outo; kuin palapelin pala josta on tosi vaikeaa ellei mahdotonta hahmottaa mistä on kyse. Sitten kun palan liittää osaksi palapelia niin enää ei olekaan mitään epäselvää. Pala on siis tärkeä osa kokonaisuutta (huomioi tekstin sisältämä monimerkityksellinen elämän viisaus...) Selvennykseksi siis, tuossa on kuvattu virtaavaa vettä lenkkipolkumme varrella olevasta syvästä "ojasta" jossa pakkasesta huolimatta virtaa vesi. Tuli muutamaksi hetkeksi niin keväinen fiilis sitä katsellessa...

Miksi ihmeessä olen ikuistanut puunrunkoa? Selitys: halusin katsoa kuinka läheltä rakas puhelimeni tarkentaa. 

Muut kuvat? En osaa selittää. Tuli vaan sisäinen tarve kuvata. 

**************************************

Muuta tänään? No tietty aamulla nukuttiin pitkään, sillä tavalla sopivasti kympin tienoille. Rakastan äidiltä saamaani/lainaamaani (=en aio palauttaa, äiti ei tiedä vielä sitä) höyhentäkkiä. Se on ihanan lämmin, painava ja unettava. Odotan nykyään INNOLLA nukkumaan menoa. Ai että! 

Olen myös pessyt pyykkiä, mitäs muutakaan. Kone on hurissut koko päivän mutta ei uskoisi kun katselee jäljellä olevaa kasaa. On sitä kertynyt kiitettävästi...

Äiti ja veli kävivät tuomassa hyllyn keittiöön. Keittelin heille tietty kahvit ja käytin viimeiset lehtitaikina levyt. Tein "joulutorttuja" omena marmeladista. Päälle ripottelin himpun verran kanelia. Leffoja olen katsonut netflixistä pari kipaletta. Mitä ihmettä sitä katsoisikaan lauantaisin jos ei olisi netflixiä? TV:n tarjonta on olematonta. Helppo se on nyt suoltaa mitättömiä ohjelmia töllöstä kun me kansalaiset "pakkomaksamme" Tv lupaa, halusimme tai emme.

Varmaan muuten tosi kiva lukea tällaista postausta näinkin jännittävästä ja tapahtumarikkaasta viikonlopusta mutta en tunne armoa vaan JATKAN!!!

Seuraa loppuärsyke eli provosoiva kannanotto. Olen tässä ihmetellyt ihmisten vimmaa tehdä kaikesta niin monimutkaista, nyt myös ruoanlaitosta. Reseptit pursuavat mitä oudompia ainesosia, ihmeellistä kikkailua ja loputonta kokeilua. Kallliita jauhoja ja outoja mausteita joita ei löydy tavallisista kaupoista,ei edes hyvinvarustelluista, vaan pitää mennä erikoisliikkeisiin ja maksaa itsensä kipeäksi. Joooooo, tietty pitää kokeilla ja avartaa ja luoda uutta mutta välillä vaan tuntuu että se on jo itsetarkoitus ja jos leivonnaisissa ja sapuskoissa on vehnäjauhoa, margariinia ja muuta perinteistä, eivät ne vaan yksinkertaisesti ole tarpeeksi hienoja.

Jep tieeedään, että ihmiset ovat fitness-sivistyneempiä nykyään ja hakevat hyvää oloa ja -elämäntapaa syömisestä. Mutta välillä vaan tuntuu että verenmaku suussa ja hengästyneinä. En siis missään nimessä ole kokeiluja ja eksoottisia reseptejä vastaan ja rakastan hyvää ruokaa mutta joskus en vaan jaksa tuota hedonistista hömpötystä varsinkaan silloin kun se on enemmän jotain diivailua ja erikoisuuden tavoittelua.

Tästä tuohtuneena päätinkin tehdä huomenna lasagnea. Ihan tavallista, jauhelihasta ja lasagnelevyistä EN kesäkurpitsasta ja muista härpäkkeistä. Sen verran "joustin" että ostin luomuvehnäjauhoa ja täysjyvä lasagnelevyjä. Niin ja vähärasvaista naudan jauhelihaa.

Löysin siinä samalla ruokahankintoja tehdessäni tulevan lempivakkariostospaikkani läheisestä ostoskeskuksesta. Ajoin hyvään (ovelliseen) parkkihalliin josta oli suora ja helppo/nopea pääsy sekä s-markettiin että k-sellaiseen. Yksi kerros vaan hissillä ylös ja olit perillä. Kaupat oli siistit, valikoima riittävä ja asioiminen helppoa kun ei tarvinnut juosta kilometriä jos sattui jotain unohtamaan. Me liking it! En jaksa aina isoja marketteja joista ei tunnu mitään löytyvän ja tulee kuitenkin aina ostettua liikaa. Vielä kun tämän päiväiseen "shoppailuun" lisää sen että kahvi ja apppelsiinit oli superhyvässä tarjouksessa niin ei voi muuta kuin olla tyytyväinen.  Elämän pieniä iloja!

Jokohan tämä jaarittelu nyt riittää? No kyl!! Blogissa ollut tänään muuten yli 1000 käyntiä. Ai että olen utelias, keitähän te olettekaan...? Kaino pyyntö, laittakaa joku pieni kommentin tynkä joskus niin uteliaisuuteni edes vähän hellittää... 

Eve

<3 <3 <3