No nyt tuli lenkkeiltyä koko viikon edestä! Lähdimme nimittäin oikein retkelle, koko my pack and me! Törmäsin perjantaina töissä asiakkaan papereita lukiessani, sellaiseen käsitteeseen kuin Skatan tila ja kun kävi ilmi että kyseessä on joku hevosiin liittyvä paikka niin mielenkiintoni heräsi oitis.Ryhdyin "googlaamaan" tätä Skatan tilaa ja opin että kyseessä on tietyn, lehmistään kuuluisan henkilön entinen tila joka rempattiin ja entisöitiin ja siellä tehtiin mm. sosiaalipedagogista hevostoimintaa ja ratsastusterapiaa. Paikka oli hetken aikaa erään säätiön hallussa mutta kesän 2013 jälkeen he yllättäen lopettivat toimintansa siellä. Kaivoin tilasta esille kaiken mahdollisen tiedon mitä netistä löysin. Kaiken muun mielenkiintoisen lisäksi huomasin, että tilahan sijaitsee Itä-Helsingissä, suhteellisen lähellä kotiani, jolloin päätin oitis suunnata sinne koirien kanssa viikonloppuna. Niin teinkin.

Aamulla nukuin tietty pitkään, söin runsaan aamupalan rauhalliseen tahtiin, katsoin tämän viikon salkkarijaksoja, otin varmuudeksi yhden buranan ja tein hieman kotihommia ennen lähtöä. Viikonloput on niin ihania kun on sitä aikaa eikä kiire mihinkään! 

Varustauduin retkeen myslipatukalla kun huomasin että matkaa on noin 8 km yhteen suuntaan. Ajattelin ettei pieni välipala ole pahitteeksi. Ja sitten menoksi. 

SUHTEELLISEN VIRKEETÄ PORUKKAA ALKUMATKASTA

KUKKUU!

SULAA JA KURAA...

GOODBYE TALVI!

PERILLÄ

MITEN SÖPÖÄ!

(kesäiset kuvat: suomensetlementtisaatio.fi)

Ihmetykseni oli suuri kun pääsin perille ja tarhoissa olikin hevosia! Olin nimittäin ollut siinä uskossa että kaikenlainen toiminta Skatan tilalla oli lopetettu. Ilmoitustaululta tarkentui että sosiaalipedagoginen hevostoiminta ja ratsastusterapia pyörii edelleen yksityisen yrityksen toimesta. Innostuin niin kovin että soitin oitis taululla olevaan numeroon ja kysyin mahdollisuudesta tallipaikkaan. En ollut arvatenkaan ensimmäinen soittaja mutta koska olen sosionomi ja kiinnostunut sos.ped. heppatoiminnasta ja sitä jo hieman tehnytkin, sanoi puhelimessa ollut nainen että asiaa olisi voinut harkita, jos eivät olisi itsekin lähtöuhan alla. Kaupunki on nimittäin aikeissa myydä alueen ja aikoo järjestää siitä kilpailutuksen.

Te kaikki hevosihmiset voitte vaan kuvitella miten KUOLASIN tuota paikkaa. Täydellinen keidas vajaan 8 km:n päässä kotoa. Ihanat maastot, kenttä, söpö talli, lyhyt matka... voi vietävä miten harmittaa! Näin jo itseni siellä, sieluni silmin, viilettämässä tietyn tamman kanssa... Kuvista voi vaan itse kukin arvella ja mielessään fiilistellä mikä "jackpot" tuo talli olisi ollut. MegaDamnation! Mutta, katsokaa itse.

SKATAN METSIÄ

SULOINEN RETKEILIJÄ LEPOTAUOLLA

MONSTERI RETKEILEE "OMIN PÄIN"

LEIKKI HETKI

(TOSI) KAUKANA SIINTÄÄ HEVONEN

TAKAISIN IHMISTEN ILMOILLE 

Tästä paikasta on vain kilometri tallin pihaan ja kun siellä on, ei IKINÄ uskoisi että vain kivenheiton päässä on Vuosaari. Ei siis todellakaan ikinä! Varsinainen keidas tai satumaa koko Skata!

KAUPUNKI KUTSUU

Tuonne "Kampelaan" haluan joskus kesällä mennä kahville

(Itä-Helsinkiläinen pilvenpiirtäjä)

"BIITSI"NÄKYMÄÄ JA RANTABULEVARDIA

Reissumme kesti lähes 5 tuntia (kyllä, luit oikein!) ja sen kyllä tuntee jaloissa. Jonkin aikaa kesti pestä kolme pinttyneen kuraista koiruutta ja sitten olimmekin kaikki jo valmiita syömään toisemme kun oli "hieman" nälkä. Laitoin itselleni oikein kunnon mätön, eli iso kasa crisscuts-perunoita, pari ohutta kalkkunapihviä ja salaattia. Kylmä C-C Zero maistui taivaalliselta!

Se täytyy tunnustaa että loppulenkki meni jonkinasteisessa koomassa suomalaisella sisulla, mutta oli silti superkiva ulkoilu! Huono omatunto liian lyhyistä koiralenkeistä ei nyt kolkuta! 

Tämän retken seurauksena menetin sydämeni Skatan tilalle ja Uutelan luonnonsuojelualueelle. En malta olla rääkkäämättä itseäni ja haaveilla siitä tallipaikasta kaikesta huolimatta. If only...