KUMMAA TOUHUA? MINÄ SYÖN NYT!!!

 

TUMMA TAMMUSKA

 

MY VALENTINE?

Kesti aikansa ennen kun sain huikean päänsärkyni talttumaan mutta lopulta helpotti ja pääsin suuntaamaan kohti Itä-Hämettä. Tässä pällistelee syy siihen miksi autostani tuli taas hetkeksi satula-auto. Varustauduin siis paremmin kuin hyvin lähtiessäni hevosta katsomaan. Piipahdin satula.comista hakemassa muutaman penkin mukaan. 

Olen siis näin tosissani taas järjestämässä itseäni taloudelliseen ahdinkoon ja loppumattomaan pennin venytykseen. Hulluko, no joo, mutta onnellinen sellainen... Elämässäni on tosiaan hevosen mentävä aukko ja ei se siitä valittamalla umpeudu joten tässä sitä nyt ollaan. 

Kuten huomaatte, unohtui kokonaan kuvata kunnes oli lähdön hetki, jolloin kipaisin takaisin talliin ja yritin ottaa edes muutaman otoksen. Multa kyllä kysyttiin pariin otteeseen että haluanko että otetaan kuvia mutta olin sitä mieltä että myöhemmin ehtii. Niin näytti ehtivän... Menin kentällä, käytiin maastossa ja menin vielä lopuksi ilman satulaa kentällä. 

Kuvissa oleva heppa on 11 vuotias lv-tamma jolla takana raviura, muutamat Monte-lähdöt ja viimeiset kaksi vuotta harrastelua ja tuntipollena toimimista. Kiltti tyttö tuntui olevan ja kärsivällisen oloinen. Seisoi iäisyyden käytävällä eikä ollut moksiskaan. Vauhtia löytyy mutta vain sen verran kuin kuski haluaa. Perusavut on hallussa ja jonkinlainen laukannosto kuulemma myös mutta laukka ei vielä pysy jos yrittää himmata vaan sitten neiti putoaa raville. Kulmista pitää nostella omistajan mukaan. Tamma on seisonut enemmän ja vähemmän syksystä asti eli lihakset on kadonneet taivaan tuuliin ja neitokainen on aika kaidassa kunnossa. Vaikutuksen teki vakaa luonne ja kentälläkin taipui ihan kivasti ainakin käynnissä. Tartteis kuntokuurin eli kiipeilyä, taivuttelua ja vähän baanaamistakin. 

Tykkäsinkö? No, kyllähän minä tykkäsin. Mulle tuollainen kehityskelpoinen, järkevä lämppäri on varsin passeli, olenhan enimmäkseen maastoratsastaja. En halua mitään paineita siitä että hevosen kanssa PITÄISI saada jotain aikaiseksi, kisata tms. Jos mulla olisi joku pitkälle koulutettu tai lupaava pv, tulisi mulle huono omatunto jos en tekisi pollen kanssa mitään. Hukkaan menisi mun käytössä. Haluaisin kuitenkin että tulevalla pollella olisi ainakin jonkin verran alkeita hallussa ettei tarttis ihan alusta ruveta vääntämään. Tämä tamma on hypännnyt, osallistunut katrilliin, hiihtoratsastukseen jne; varsin näppärä peli siis. Hoitotoimenpiteet sujuu ongelmitta ja tuntuu olevan sopeutuva luonteeltaan.

Nyt olen asettanut mietintämyssyn päähän ja mietin miten edetä. Sain aikaa rauhassa miettiä. Ja penkeistä sopi joten kuten vain yksi. Sekään ei ollut ihan täydellinen. Kokeiltiin kiefferit aachen ja europe, kent & masters ja passier paxton, kaikki yleispenkkejä. Europella ratsastin ja olihan siinä kiva istua. Pollella lapaluut vaan otti kiinni joten piti satuloida melko taakse. Mulla on se kuuluisa kieffer takapuoli joten mä en voi valittaa. Nojatuoli meininkiä!

Reissu venyi sen verran että yöpuhteiksi meni kakun teko. Myllypuron supermarketissa asioin hevosvaatteissa, kutteria siellä sun täällä.(Who cares?) Menin suoraan kauppaan koska olin niin väsynyt tullessani takaisin että en olisi jaksanut enää raahautua ruokaostoksille jos olisin mennyt kotiin ensin. Huomenna tulee R ja A mun luo. Teen tacoja ja tarjoan sen kakun joka juuri valmistui. Kyseessä on kokki Sara La Fontainen Paras Kahvikakku. Aivan taivaallisen ihanaa! Pesee täyttärit mennen tullen!

Aivan ihana päivä oli kun pääsin tallille ja ratsimaan, Ei epäilystäkään missä olen onnellinen. Nyt sitten vaan pirunmoista kelaamista ja pähkäilyä mutta ennen kaikkea unta palloon. Olen megapoikki!!