Haluan epätoivoisesti kirjoittaa positiivisen postauksen mutten pysty. Olen ärtynyt ja täynnä negatiivisuutta. Väsyttää, arveluttaa ja pelottaa se mihin kaikki on johtamassa.  Ensi viikko ei houkuta yhtään ja viikonloppuna on aikataulutettua tekemistä joka sekin aiheuttaa pienoista ärtymystä vaikka kivaa tekemistä onkin tiedossa. Mulle on tosi tärkeetä se että viikonloppuna ei ole  mitään erityistä ohjelmaa. Silloin tuntuu että on todellakin vapaapäivä. Voi mennä tai olla menemättä ja elää fiiliksen mukaan. Arkena mennään aikataulujen mukaan joka ikinen päivä joten en haluaisi vapaana mitään rajoitteita.

Ruokailutottumukseni ovat myös aivan oudot nykyään. Syön kuin hevonen ja tuntuu että koko ajan on nälkä ja joka on pysyy vaikka mitä mättäisi. Tuntuu että minuun uppoaa käsittämättömiä määriä sapuskaa ja on vaikka mittä mielitekoja. En voi uskoa että vielä vähän aikaa sitten en syönyt lähes pariin kuukauteen pullaa, keksiä, karkkia tai jätskiä eikä tehnyt edes tiukkaa. 

No, Tänään ajelin Munkkiniemeen huoltoliikkeeseen ostamaan imuriin suodattimen jota en ole onnistunut mistään löytämään. Nyt löysin, kiva!  Pääsee taas imuroimaan, Jippiii! Munkkiniemestä köröttelin suoraan Myllypuron S-markettiin, uuteen lempikauppaani. Hissi oli parkkihallissa rikki, muuten ostosreissuni onnistui ihan hyvin. (olette juuri lukeneet tämän postauksen positiivisen osuuden, lyhyt ja ytimekäs...)

Sen jälkeen vein ärtyisän persoonani ulos koirien kanssa ja kyllähän ehdin jo senkin ulkoilun aikana v-käyrää nostattaa. Olen totaalisen ärsyyntynyt (joo, muutoinkin kuin tänään) ihmisiin jotka kävelevät ihan kylkeen kiinni lenkillä kun tulevat vastaan. Vaikka väistäisin lähes ojaan koirien kanssa, kokevat tarvetta tulla lähes päälle. Tänään kohtasimme taas tätilenkkeilijän joka pyyhkäisi aivan imusta, vihainen ilme naamallaan. Olen tullut siihen tulokseen että tämä on tahallista. Ilmeisestikin koirat ärsyttävät ja pitää provosoida. Melkoisen uhkarohkeaa touhua. Itse en menisi niin lähelle vieraita koiria. Eipä mennyt aikaakaan kun lähimetsässä tuli terrieriukko vastaan. Tämän ukon koirat ovat irti eikä siinä mitään mutta kun eivät oikein tottele. No, onneksi meillä totellaan. Sitten kun tähän lisätään pisteeksi i:n päälle vielä lenkkeilijä joka tulee täyttä höyryä, kyllä, taas koirien päälle ja kaahaileva fillaristi (nämä eivät väistä ketään eikä mitään, myös mulkoileminen taattua) niin fiilis oli takuuvarmasti miinuksen puolella. 

Mitä on tapahtunut että ihmisistä on tullut niin itsekkäitä, omahyväisiä ja ajattelemattomia toisia kohtaan. Mennä posotetaan toisista välittämättä sen kummempia mistään piittaamatta.

Parhaillaan katson töllöstä torstain ohjelma pläjäystä joka pitää sisällään emmerdalet, salkkarit ja maajussit morsiamineen. Seiskakin on lukematta vielä, ihme ja kumma. Kunnon juoruannos saa varmasti ainakin hetkeksi unohtamaan oman pahan mielen ja ärsytyksen!

(kuvat: muumitalo.wikia.com)

Kaikesta huolimatta, lippu korkeelle kamraatit!!

Eve