Jos eilen oli paskaa niin tänään sitten oksennusta. Käytännössä, mutta myös ajatuksen tasolla. Tämä sunnuntai ei lähtenyt missään vaiheessa oikein käyntiin. Aamulla heräsin Dalian oksennukseen josta seurasi, yllätys yllätys, maton pesua. Hyvä kun yhden saa puhtaaksi niin toinen jo odottaa jonossa.

Aamulenkillä flexi petti ja Dumle syöksähti vastaantulevan koiran luo, ei siis mitenkään hyvässä hengessä, mutta ei kuitenkaan kimppuun sentään. Sitten Matias seisoi lenkkeilijän tiellä ja kaiken kukkuraksi joku ohikulkija urputti... siis totaalinen kaaos, ei ollut Mattella homma hanskassa ollenkaan!!

Ajatus päivälenkistä tuntui sietämättömältä ja suuntasinkin kohti Uutelaa välttääkseni ruuhkaisimmat väylät kotinurkilla ja kohottaakseni hieman mielialaa. Uutelassa oli ihan kiva muuten mutta koko ajan särki johonkin ja sitten oli lähes alkulenkistä asti hirveä pissahätä. Oma vika kun kittasin lenkin alle yli litran vettä. Tuskaa tuskan perään siis. Siksipä lenkin jälkeen lähti kaupassa käsistä ja ostin tuc-keksejä, yhden chilituorejuuston ja mässypussin. Katselin netflixistä jonkun mitäänsanomattoman leffan joka oli kyllä ihan hyvää aivot narikkaan -viihdettä. Silittelin lähes 3 vko vanhoja pyykkejä pois tämän viikkoisten alta ja laitoin vihdoinkin kanat uuniin muhimaan creme fraichessa. Olen vältellyt kokkaamista perjantaista lähtien. No nyt on kokattu.

Alakuloinen tunnelma on varjostanut sunnuntaita. Viikonlopulta olisi toivonut hieman enemmän. Alan ihan oikeasti kypsyä tuohon tallipaikan etsintään kun nyt ei näy edes valoa tunnelin päässä. Harmittaa myös se että koko ajan särkee jostain. Vähintäänkin pieni kipu jomottaa taustalla jos ei mitään muuta. Kaipaan niin niitä aikoja kun olin vetreämpi. Olisin mielelläni myös onnellisempi... Koirille olen "ärissyt" kanssa; raukat joutuvat kestämään mun mielialat, lähimpiä kun ovat. En pistäisi nyt pahitteeksi jotain pientä positiivista pilkahdusta suunnasta tai toisesta. 

Maanantai kolkuttelee kulman takana ja siitä en ainakaan millään muotoa keksi mitään positiivista, en vaikka miten yrittäisin. Toivottavasti huopatossumeininki työmaalla ei jatku ainakaan ihan koko viikkoa. Toivottavasti kukaan ei loukkaa ketää eikä tarvitse olla todistamassa mitään ilkeämielistä jauhantaa. Toivottavasti joku puhaltaa kaupungin ylle vaaleanpunaisia kukkia tai ehkä lilalehmä tulee käymään. Toivottavasti postaukseni sisältö ei lähde taas omille teilleen tai saa mitään merkityksiä ja jos saa niin sanonpa vaan että se älähtää johon kalikka kalahtaa... Ja toivoahan aina saa. 

Ja vielä on ihan pakko valittaa tuosta kelistä. Nyt tuli lumi ihan väärään rakoon. On kolme kuukautta myöhässä. Toivo keväästä virisi leppeiden +10 kelien ansiosta josta syystä tuo takatalvi on vieläkin raskaampi kestää. Kylmää, märkää, lumista MEGAYÖK!! Miten pärjää joutsenet ja muut muuttolinnut? Mutta ennenkaikkea, miten pärjää pieni Eve raukka...