Voihan V... sanon minä! Suhteellisen pitkä postaus hävisi juuri cyberavaruuteen... GRRÄÄÄHH!!!  Ei muuta kuin uusiksi koko homma.

Olen nyt "budjaillut" viime päivät Jpäässä Miss Been välittömässä läheisyydessä, lapsuuden kodissani. On kiva kun tallille on vain parin kilometrin matka. Nyt istuskelen kuitenkin jo täällä Itä-Helsingin rauhassa lainaläppäri sylissä ja huomenna pitäisi mennä Kiloon tekemään vuokrasopimus albionista.

Tallilla on hurahtanut tuntikausia joka päivä. Olen siis viettänyt heppatytön unelmapäiviä luuhaamalla tallilla useamman tunnin ajan. Miss Beetä hoidetaan nyt pidemmän kaavan kautta ja varmaan raukka ihmettelee mihin kummaan on oikein joutunut. Hoitotoimenpiteet kestää ja kestää... No, eipä tuo kovin harmistuneelta vaikuta.

Normaalitoimien lisäksi meidän päivään kuuluu venytykset ja hieronta sekä ristiselän jumppaa. Jokainen heppaihminen voi vain laskea miten paljon aikaa kuluu kun ensin harjaa pidemmän kaavan kautta, varustaa hepan rauhassa, käy maastossa, hoitaa sen jälkeen jalat, hieroo ja lopulta venyttelee! Ikuisuushan siinä menee.

Se on jännä kun pikku hiljaa oppii tuntemaan hepan tapoja. Miss Bee haluaa mm. käydä sekä ennen että jälkeen lenkin pissalla. Se tuntuu olevan aika ehdotonta hänen kohdallaan. Eikä pitkistä hoitotoimenpiteistä tulisikaan yhtään mitään jos olisi kupla otsassa.

Huomenna täytyy Miss Been saada vapaata kun on liikkunut joka päivä. Eihän siinä nyt ole laitaa, kun pitäisi pikku hiljaa aloittaa säännöllinen liikuttaminen, että joka päivä ratsitaan! Maastossa on oltu kahdesti ja tänään menin sitten radalla. Ravailtiin jonkin verran vaikka pitäisi kyllä tässä vaiheessa kuntoutusta enimmäkseen kävellä. Tämä oli kuitenkin hyvä päätös kun pienet hölkät teki ihan hyvää. Siihen nähden että Neiti Bee oli juuri pelkohillunut edellisellä kierroksella, sujui ravi todella letkeästi, sillä tavalla ratsumaisesti jopa. Kevyttä hölkkää nätissä "paketissa" oli jonkinlainen ylläri. Hyvin vähän yritti spurttailla vaikka odotin hieman vauhdikkaampaa menoa.

Lännenratsastuksen käskyt tuntuvat toimivan. Esim. "slow down" ja "woouu" ovat Baikkarilla hallussa; vaikutus on välitön. Jäykkyydestä huolimatta on Neiti Beessä lukuisia ratsumaisia piirteitä havaittavissa. Hän toimii erittäin hyvin pelkällä istunnalla, liikkuu taitavasti mutkikkailla poluilla, pääsee vaivattomasti puunrunkojen yli, ravi on sellaista että oma istunta tuntuu vaivattomalta ja sitten hakeutuu alaspäin, ei taivaisiin (ainakaan koko ajan).

Lihaksettomuus näkyy muun lisäksi siinä että omien raajojen hallinta on välillä hukassa. Varsinkin jos B jännittää, niin silloin kompuroi paljon, tai oikeammin sotkeutuu koipiinsa.

Minulle Miss Been kanssa puuhailu on tähän saumaan ihan parasta mahdollista. Kaikki unohtuu ja on vain hevonen!

Eve