En saa nyt mitenkään kuvia siirrettyä tähän äipän läppärille vaikka olen ladannut Windows phonen ohjelman. Ei vaan ota yhteyttä puhelimeeni joten ainoa joka pääse kuvia nyt katsomaan, olen minä. Kuvauksen kohteet ovat olleet, kuten aina, rakkaat nelijalkaiset ystäväni. BeeBeestä löytyy pari tosi huvittavaa kuvaa joissa näyttää siltä että olisi satulointi tilanteessa untenmailla. Koiristakin olisi otoksia... Mutta, parempia aikoja siis odotellessa.

Päivä alkoi huonoissa merkeissä. Yleisfiiliksen kanssa oli tekemistä ihan ilman ärsykkeitäkin ja sitten joku pähkähullu(?) nainen stalkkasi meitä aamulenkillä koiransa kanssa. Tätösellä oli pieni koiruus flexin päässä ja vaikka kuinka yritin väistää, tuli hän aina samaan suuntaan. Ihan selvästi tahallaan, väitän minä. Päästi lisäksi koiransa flexissä aivan mun lauman lähelle, siis totaalista provosointia todellakin. Pysähdyin jopa pariin otteeseen että täti jatkaisi matkaansa ja me voisimme keskittyä aamuiseen maleksimiseemme, mutta kas kummaa, samaan aikaan pysähtyi tätikin. Kun sitten yritin ohittaa, lähti eukko saman tien liikkeelle. Lopulta juoksin ohi, toiselle puolelle puistoaluetta ja eikö vaan hetken päästä tämä ärsyttävääkin ärsyttävämpi rouva ollut taas meidän kannassa!! Siis mitä ihme pelleilyä? En tajua... Karistin eukon lopulta kannoiltani hyppäämällä ojan yli koirieni kanssa. Ei hypännyt perässä, ihme kyllä. Huh huh mikä alku päivälle!!!

Suurin murheeni (ja niitähän kyllä riittää ihan listaksi asti tällä hetkellä) on kuitenkin se että hevosmaailman Pikku Myy eli BeeBee oireilee selkäänsä ja nyt pitää viheltää peliä poikki ja vähän miettiä kuinka tästä edetään. Se on ainakin varmaa etten viikonloppuna selkään mene. Mitä ilmeisimmin ei B kestä ns. säännöllistä liikuntaa eli olen siis suomeksi sanottuna ratsastanut liikaa siihen nähden mitä tammulin tämän hetkinen tilanne sallii. MItä ilmeisimmin on kyse tästä ja kenties myös satulaa pitäisi uudelleen arvioida. Viime yö meni pohtiessa asiaa, aina kun heräsin. Ollaan nyt sellaisessa oravanpyörässä kun ei oikein ole mistä rakentaa; pitäisi saada rakennusainetta polleen mutta toisaalta ei voi hirveitä määriä ruokkiakaan. Ei siis ole mistä ammentaa. 

No, me siis lällyttelimme tänään. Tulin tallille juuri sopivasti päiväheinien aikaan ja siitä se riemu nousi kun ruoat käveli ohitse ja tamma oli harjattavana puomilla. PIKKUSEN ketutti neitiä... Lopulta rapsin enimmät irtokarvat pois ja siirsin hapannaaman karsinaan kuselle ja lykkäsin siivun heinää eteen sekä pari desiä mysliä. Sitten rauhoittui. Tarvitsisi kyllä vapaan heinän, ehdottomasti. Kun oli syönyt otettiin parit porkkanavenyttelyt. Kyllä oli ponnekasta ja innokasta venyttelyä. Bee taipui mutkalle vielä pitkään sen jälkeenkin kun porkkanat olivat jo loppuneet! Oli kyllä niiiiiin söpö!! Pienen välipalan jälkeen malttoi tammuska keskittyä hierontaankin ihan rauhassa ja selkä oireili paljon vähemmän kuin eilen jolloin ei sietänyt juuri vasemmalta puolelta hieroa. Päätä harjattiin lähes puolituntia ja siitä Neiti B tykkäsi kovasti! Lopulta pääsi tarhaan kun ensin oltiin kuvattu selkää satula.comia varten varmuuden vuoksi. 

Tämmöset lällyttelypäivät on ihan kivoja kanssa. Sellasta kiireetöntä meininkiä ja yhdessäoloa. Nyt vaan pitää miettiä miten edetään että saadaan jotain tulosta aikaiseksi ja tamma pysymään terveenä. Hyvä olisi jos saisi jostain ajovermeet mutta nyt ei kyllä ole varaa ostaa kärryjä ja valjaita ja lainaromppeita ei taida tähän hätään mistään saada. 

Oijoijoi, taas pukkaa keskiyötä. Koiralenkki kutsuu...

Nightynight...

Eve