AINA NIIN LÄHELLÄ...just in case!

ÄITIN POIKA KAAPII!!! Mother's little helper!

Herra Koira on valitettavasti ryhtynyt ontumaan voimakkaasti toista etujalkaansa. Kaikki tiet vie huonoihin kyynärpäihin ja mitään asialle ei voi tehdä. Tulehduskipulääke auttaisi mutta sitä ei voi jatkuvasta kortisonin käytöstä johtuen edes ajatella. On se niin sääli kun muutoin kaveri olisi melko pirteä vielä (miinus helteet...). Käytiin varmuuden vuoksi eläinlääkärillä ottamassa myös verenkuvaa. Maksa-arvot ovat hieman huonontuneet entisestään joten joudun syöttämään samylinia nyt joka päivä. Ilmeisestikin kolmen päivän välein ei ole ollut riittävä Dumlelle.

Tällaiset ns. "huonot ja tyhmät" kuvat ovat mulle aika tärkeitä kun tallennan Herra Koiraa arjessa. Sellaisia ominaisia juttuja, joista voin hänet sitten hyvin muistaa, kaapimiset, vieressä kököttämiset, ilmeet ja muut. Ihan vaan selityksenä jos joku ihmettelee että mitä tuollaisia kuvia edes julkaistaan jossain blogissa. Ne ovat Herra Koiraa omimmillaan! Ja onhan hänestä niitä hienojakin otoksia olemassa ja julkaistuna.

12.6 on Herra Koiran 6-vuotissynttärit. Vasta 6 v. ihmettelen minä. Tuntuu että ainakin lähelle 10! Vaivoista päätellen pitäisi olla vähintäänkin muumioikäinen mutta nyt siis 6 v., koira parhaassa iässä. Herra Koiran kanssa saa joka päivästä olla kiitollinen. Hän on kyllä sairaushistoriaansa nähden yllättävän hyvässä kunnossa ja komeassa kuosissa, myös eläinlääkärin mielestä, ja siitä olen pelkästään tyytyväinen ja onnellinen. Elämänlaatu on se asia joka Herra Koiran kohdalla on kaikista tärkeintä. Lääkitään vaikka kuinka monesta purkista kunhan vaan koiralla on hyvä olla ja sitten kun ei enää ole, niin tulee aika päätösten.

Onpa tämä varsinaista synkistelyä mutta tarkoituksena on vaan pohtia realiteettejä. En ole mitenkään surullinen vaan itseasiassa iloinen. Siitä, että olen saanut tuon ylivahtivan ja -suojelevan, kaiken suuhunsa imuroivan, ahneen ja komean mörököllin elämääni.

<3 <3 <3