Mun oma Koksu <3

Naamakirjasta tuttu kuva piti vielä varmuuden vakuudeksi laittaa tänne bloginkin puolelle että mahdollisimman moni näkee, sillä onhan tämä nyt aikamoinen ihanuus tämä mamman prinsessan "nukkumastaili". Toinen niin söpönä lepuuttelee ja rentoutuu.

Koirissa on ihan parasta tietynlainen tilannekomiikka jota ainakin meidän perheessä koetaan päivittäin. Hauskat eleet, ilmeet ja temput saavat kerta toisensa jälkeen hyvälle tuulelle. Ihanaa on myös erilaiset persoonalliset tavat joita kullakin koirallani ilmenee eri tilanteissa, vaikka 2/3 koiristani on saman ihmisen ylöskasvattamat. Se 1/3 oli muuten vielä suhteellisen hyvätapainen kunnes tuli meille. Nyt on sitten peli menetetty. Tätä nykyä makaa hänkin lakanoissa, kerjää antaumuksella ja on melkoisen kimmastunut pikku myy aika ajoin.

Koirani ovat myös hyvin ymmärtäväisiä ja antavat anteeksi paljon kuten esim. aika ajoin liian lyhyet lenkit ja sen että aivan liian usein simahdan sohvalle ennen iltalenkkejä. Kärsivällistä sakkia, usein tuntuu että en ole ansainnut heitä.

Hevosen tultua taloon, ovat koirat joutuneet luovuttamaan aikaansa jonkin verran sen hyväksi. Tallilla menee aina niin kauan ja tekemistä on paljon, että se vaatii veronsa. Huono omatunto on usein läsnä kun tulen "kaikkeni antaneena" tallilta ja tiedän jo varmuudella etten jaksa enää kovin pitkää lenkkiä mennä, hyvä jos aina ollenkaan.

Mutta, näillä mennään ja parempaan yritetään pyrkiä. Ja kyllä, taas on perjantai, päivistä parhain! Pistää hymyilyttämään...

Hauskaa viikonloppua kaikille, mitä ilmeisimmän melkoisen helteistä sellaista!!

Eve