Sinne se taas meni, "cyberavaruuteen" juuri kirjoittamani piiiitkä tarina. Milloinkahan opin tallentamaan niin ettei tarvitse tarinoida samaa asiaa useaan otteeseen. Toivossa on hyvä elää... But here we go again!

Tallilla käyntini ajankohdat lähenevät hyvää vauhtia puolta yötä. Nytkin taisin lukita ovet lähempänä puolta yhtätoista. En aina jaksa heti töiden ja koiralenkin jälkeen lähteä tallihommiin ja mm. eilen halusin ehdottomasti tehdä postauksen blogiin joten en päässyt liikenteeseen ennen seitsemää. Tallilla etenin ns. pers-edellä-puuhun taktiikalla eli lähdinkin ratsastamaan ensin ja tallihommat jäivät odottamaan. Piipi ei ole ollut viime päivinä ihan helpoimmillaan ja monestakin asiasta olemme saaneet hieman vääntää. Kuherruskuukausi on ohi ja sen lisäksi tammalla on kieltämättä hieman liikaa energiaa ruokamääristä johtuen ja ylimääräistä aikaa kytätä sinne sun tänne. Toistaiseksi homma ja tamma on pysynyt hanskassa mutta itse saa laskea kymmeneen ja olla ajoittain melko tiukkana ettei jää epäselväksi kuka päättää, mitä ja milloin tehdään. Olen nyt vähentänyt kaurat pois kun Piipi saa päivittäin vihreetä ja jo jonkin aikaa sitten pudotin greenlinen aamusta. Eilen lähti myös 1 dl illan puuroannoksesta pois. Myslit menee edelleen. Pysyi hanskassa tai ei, niin ei ole kiva jatkuvasti vääntää kaikesta joten nyt pitää vähän polttoaineen määrästä tinkiä.

Eilisellä lenkillä otin Piipin avuille ja pohkeiden väliin siinä vaiheessa kun pää rupesi liikaa pyörimään ja kaiken maailman vihreitä ukkoja etsimään. Tämä tuntui rauhoittavan tammaa jonkin verran. Energiaa päästelimme pois myös hyppäämällä maastoesteen ja kiipeämällä montuilla. Neitokainen sai myös mennä yhden tienpätkän niin kovaa ravia kuin sielu sieti ja kyllähän tamma suorastaan lensi! Mainittakoon sen verran että ensimmäistä kertaa Piipi jatkoi esteen jälkeen laukalla sen sijaan että olisi pudonnut raville. Harmi vaan että piti ottaa vauhdit alas melkein heti maastosta johtuvista syistä enkä siis päässyt hyödyntämään harvinaista laukkaa.

Illalla päivän päätteeksi annoin tamman vielä syödä vihreetä.

Tarkka katse! Kaunis tamma, havainnut jotain tavallisuudesta poikkeavaa... 

Saisinkohan tänään sen laidunpläntin aikaiseksi? Jospa ottaisinkin koiruudet mukaan talkoisiin ja ryhtyisin tuumasta toimeen iltapäivällä. Näin pääsisivät mussukat osallistumaan eikä mamman tarvitsisi kantaa huonoa omaatuntoa siitä että laiminlyö rakasta laumaansa hevoshommista johtuen...

C U soon...

Eve