Se on nyt sitten kesän pisin vapaa viittä vaille vietetty. Liekö tuo jatkuva hyinen keli ja matalapaine syynä siihen että eilen olin kyllä tyystin veto pois. Heräsin tosi myöhään, notkuin koneella ikuisuuden, otin päikkärit yms. reipasta. Illan suussa sain kuitenkin aikaiseksi lähteä tallille vaikka jonkinverran tahdonvoimaa siinä kyllä tarvittiin. Mutta jälleen kerran kuten niin monta kertaa aiemminkin, piristyin tallilla puuhaillessani. Piipi oli hieman levottomalla tuulella ja ihan kaikkea mahdollista ja mahdotonta piti säikkyä. Liekö lähitienoon juhannusbileet ääninensä saaneet tammaraukan varpailleen mutta rauhoittui vasta kun käytiin "baanaamassa" laurilantiellä. Sen jälkeen lenkki sujuikin rennommissa merkeissä eikä edes pari viikkoa sitten niin pelottavaa tukkikasaakaan tarvinnut pelätä ollenkaan. 

Täytyy sanoa että Neiti Bee:n repertuaarista löytyy lukuisia erilaisia "raveja". Tänään sain aluksi maistaa sitä ihan kamalinta, paniikkiraviksi kutsumaani, korkeaa askellusta joka tuntuu menevän ylös-mutta ei eteenpäin. Se on kyllä ihan kamalaa "tökötystä" eikä siellä istu se kuuluisa erkkikään! Valikoimasta löytyy muutama miellyttävämpi ravivaihtoehto joista tietysti helpoimpana ns. hillitty ja tasapainoinen ratsumainen ravi. Huono ei ole baanausravikaan taikka sellainen oikein reipas matkaa voittava versio. Paniikkiravin kanssa tasapäisesti kamalimman ravin palkinnosta kilpailee tempoltaan lähes joka askel vaihtuva, muutaman pelästymisen sisältävä epämääräinen koikkelehdinta. Siinä menee kyllä hermot. On varmaan viihdyttävän näköistä katseltavaakin...

Piipin jätin, pitkän harkinnan jälkeen, eilen sisälle ihan yksin yöpymään. Syitä siihen oli monia kuten mm. se että saisi tamma levätä vähän, ei tarvitsisi stressata lähtienoon meteleitä ja kelikin oli melkoisen epävakainen ja kylmä. Tamma notkui väsyneenä boxissaan ratsastuksen jälkeen joten lykkäsin sinne kuivaa heinää, toivottelin hyvät yöt ja lähdin kotiin. Tänään aamutalliin tullessani sain huomata että hyvin näytti yö menneen. Piipi oli habituksen perusteella lepäillyt makuuasennossa ja kaikki heinät oli syöty. Toivottavasti ei ollut turhan paljon haikaillut laumansa perään...

Kohta kutsuu keittiö sillä poikani on tulossa aterialle. Aion kokeilla uutta netistä löytämääni reseptiä ja valmistaa välimerellistä kanapataa. Toivottavasti onnistuu... ja miksei onnistuisi.

Eve