Kengittäjä kävi tänään ja itsellekin tuli heti tosi positiivinen fiilis. Sovittiin että Piipi kengitetään läpi ensi tai sitä seuraavalla viikolla. Taakse on tarkoitus laittaa isommat kengät ja eteen joku "ihan eri kenkä" mikä se sitten lieneekin. Kun itse ei tajua kengityksestä kovinkaan paljoa, on tosi mahtavaa että on joku kenen kontolle vastuun voi hyvillä mielin heittää. Piipikin näytti mieltyvän kengittäjään ja näpläsi tämän selkää tuttavallisesti.

Odottavan aika vaan oli pitkä ja meinasi tamman kärsivällisyys mennä käytävällä seisoessa.

"Nyt en enää jaksaisi millään odottaa, missäs se kengittäjä viipyy" 

WP_20140630_001-normal.jpg

"Kohta hermot menee toden teolla"

WP_20140630_002-normal.jpg

"Käännyin ihan itse ympäri kun jotain "äksöniä" piti saada tähän loputtomaan kököttämiseen"

WP_20140630_005-normal.jpg

"Anna nyt mamma edes jotain mässyä! Odottavan aika on pitkä"

WP_20140630_003-normal.jpg

Jep, oltiin hyvissä ajoin sisällä ja Piipin aika kävi TODELLA pitkäksi. Puuhasteli ja ilmeili ties mitä. Kun kenkä oli lyöty kiinni, varustelin Piipan ja "keksin" laittaa takasuojien alle linimenttiä. En tiedä onko siitä mitään hyötyä mutta onpahan kokeiltu. Haluaisin seuraavaksi BOT ratsastusloimen kun luin jostain sivuilta että BOT:stä tulee suurin hyöty kun sitä käyttää hevosen ollessa liikkeessä. Ihan jokaista satulahuopaa, verkkoloimea, selänlämmitintä ja suojia ei ole varaa ostaa joten tulin siihen tulokseen että ratsastusloimesta on isoin hyöty kun se ulottuu myös pepun päälle. 

Kun Piipi oli kengitetty, suuntasimme maastoon. Minnekäs me maastoilijat muualle. Lenkki oli oikein mukava. Sade oli tauonnut ja ilma kirkastunut jonkin verran, joten keli oli mitä mainioin. Puiden oksista tippui siellä sun täällä vettä päälle mutta olen kastunut viimepäivinä läpimäräksi niin monta kertaa ettei tunnu missään muutamat pisarat. Piipikin oli rentona ja se on aina omiaan kohottamaan fiilistä.  

Ratsukko saniaisten keskellä. Kyllä siellä polkukin meni...

WP_20140630_007-normal.jpg

Päätin, että nyt ratsastelen vieläkin enemmän maltilla. Suhteellisen kepeitä maastoja, ei mitään superpitkiä, maximissaan tunnin. Pääasiassa kävelyä, kiipeilyä ja rentoa, rauhallista ravia. Ehkä menen joka toinen päivä, kuten alussa. Nyt ei auta muu kuin testata mitä tamma kestää. Muuten sitä ei voi tietää. Jospa nyt vihdoinkin muodostuisi joku käsitys siitä missä Piipin rajat kulkee. Veri vetää esteille mutta veri saa nyt vetää enkä anna sille liikaa valtaa. Ihan kokonaan en hyppäämistä malta jättää, joten saatamme muutaman maastoesteen aina silloin tällöin käydä pomppimassa. Toivon että kengitys lähtee nyt menemään parempaan suuntaan ja sillä on vaikutuksensa Piipuskaisen takapään tilanteeseen.

Suht hyvässä kunnossa tamma kyllä on, sillä minkäänlaista puuskutusta ei ollut havaittavissa kun kiipesimme kävellen tosi jyrkän mäen ylös. Onneksi nämä pakolliset tauot eivät ole totaalisesti romahduttaneet tilannetta. Vielä en ole saanut selvyyttä sille, tuleeko jännetuppitulehdus/nestekertymä takajalkoihin liiasta liikutuksesta vai liian pitkästä tauosta. Se toivon mukaan myös selviää jossain vaiheessa. Tallinpitäjä arveli että laitumella seisoskelu rasittaa myös omalta osaltaan. Voihan se niinkin olla kun lepoa on vähemmän. 

Nautin ihan älyttömästi maastoilusta ja erityisesti metsässä samoilusta. Pienet mielenkiintoiset polut ja vehreät metsätiet saavat ainakin meikäläisen hyvälle tuulelle. Niin ja Piipi!!

Eve