Taitaa olla niin että "viimeiset hetket" ovat nyt käsillä. Nimittäin lämpimien ilmojen suhteen. Tänä vuonna on jotenkin vielä normaalia haikeampi fiilis kun kesä loppuu ja syksy tekee väistämättä tuloaan. Olisin niin suonut lämpimien kelien jatkuvan.

Viikonloppu on taas huvennut johonkin vauhdilla. Mikä siinä onkaan että viikonloppuisin aika suorastaan lentää, kun taas arkipäivinä hädin tuskin eteenpäin kulkee. Olen taas viettänyt hurjasti aikaa tallilla. Eilen lauantaina sain aikaa kulumaan peräti 6 tuntia tallihommien parissa. Olen tallilla kuin kotonani ja kaikista parasta on, kuten niin monta kertaa olen maininnut, tehdä kaikkea ajan kanssa ilman kiireitä ja takarajoja.

Perjantaina oli Piipi vapaalla. Perinteinen perjantaimaasto jäi väliin, kun olin ihan raato noustuani hetken mielijohteesta ylös jo viideltä aamulla. Tein peruspakolliset hommat, harjoiteltiin vähän temppuja ja venyteltiin ennen iltaruokintaa. 

Lauantai alkoi koirien kanssa aamutallin teolla. Sinne menimme normaalia myöhempään eli vasta yhdeksän maissa. Oli ihan pakko saada nukkua vähän pidempään perjantain pähkähullusta kello viiden heräämisestä johtuen. Dumlekin oli tällä kertaa mukana ja piipahti ihan tallissa asti, jonka kyllä kuuli... Herra Koira on äänenkäyttäjä, jonka pitää joka tilanteessa ainakin vähän vouhottaa ja piipittää. Kaveri sählää tallilla siihen malliin että mielelläni jätän hänet ainakin osaksi aikaa autoon ettei ota turhia kierroksia ja kiihdytä itseään tarpeettomasti. Tytöt sen sijaan ovat oikein oivaa talliseuraa. Erityisesti Dalia on aivan mahtava tallikoira; reipas ja innostunut mutta rauhallinen. Mona tykkää hyökkäillä kottarien pyörän kimppuun ja on hieman varomaton hepan kanssa mutta parempaan suuntaan on kyllä menossa hänkin.

Piipi herkuttelee aamulla...

WP_20140920_007-normal.jpg

...ja lassiet vahtii.

WP_20140920_003-normal.jpgWP_20140920_002-normal.jpg 

OHO! Mitäs se nyt pärisee??

WP_20140920_004-normal.jpg

Tytöt ihmettelee Piipin pärinöitä ja pörinöitä ja ovat tosi suloisia siinä samassa. 

On se niin kätevää ja ennen kaikkea kivaa kun koiruudet ovat mukana. Harmi vaan että "iso hauva" joutuu useimmiten jäämään reissuilta pois tai sitten odottelemaan osan aikaa autossa. 

Kuuden tunnin tallirupeaman aloitin iltapäivällä kolmen maissa. Päivä piti sisällään ihan normi puuhailua eli karsinan ja tallin siivousta sekä tietty ratsastuksen. Nautin siitä että pystyin puuhailemaan verkkaiseen tahtiinl En siis pitänyt mitään kiirettä.

 

Tässä kuvassa ratsureima on kuin pystyynkuollut, mutta tilanne muuttui totaalisesti kun lenkkimme eteni...

WP_20140920_011-normal.jpg

Oltiin nimittäin maastoilemassa pitkän kaavan kautta ja Neiti Hevonen oli kuin lentoon lähdössä suurimman osan lenkistä. Pelkäsi ja järkyttyi vähän kaikesta jopa ihan tutuissa paikoissa, joten täytyy varmaan vähän pohtia tuota kauran määrää uudelleen... Käsissä pysyi, kuten aina muutenkin mutta vauhtia oli, ja sen lisäksi turhanpäiväistä pelleilyä. Piipi on tosi tarkka, sillä jos jossain tutussa paikassa on kaadettu puita tai niitetty, niin se on hänen mielestään totaalisen järkyttävää. Pitää puhista ja pöristä, stepata ja kavahdella. Liikkeen rytmi muuttuu koko ajan ja se on tosi häritsevää ja haastavaa ratsastajalle. Lemmenlaaksossa, jossa käymme useamman kerran viikossa, oli joku niittänyt pellonlaidasta puita lakoon ja Piipi ei kertakaikkiaan voinut ymmärtää miksi ihmeessä. Hui hirvitystä!

Hoitotoimenpiteisiin ratsastuksen jälkeen hupeni paljon aikaa kun oli vaikka mitä tekemistä: pesua, savenlaittoa, hieromista, linimenttiä yms. Pimeä yllätti ja sitten tulikin Minna-neito tuomaan aitausmateriaalia joten juoruaminen vei oman osansa ajasta. Tosin Piipi söi vihreetä siinä samassa joten aika oli hyödykästä hänenkin näkökulmastaan. Viihdyn tallilla oikein hyvin yksinkin, mutta välillä on tosi kivaa että on seuraa. Meidän tallilla sitä ei juuri ole, kun tallilla käy kokonaista kolme ihmistä ja kaikki vielä usein eri aikaan... Ratsastus on kyllä pieni osa itsehoitotallilla käyvän arjesta. On paljon kaikkea muuta hevosen hoitoon liittyvää joten kaikille se ei vaan sovi. Itsehoitotallilla on äärimmäisen tärkeää että on hyvä porukka joka puhaltaa yhteen hiileen ja auttaa toinen toisiaan. En tiedä kumpia inhoan enemmän, nipottajia jotka urputtaa kaikesta vai sottapyttyjä jotka jättää jälkensä siivoamatta. 

Aamutallissa on oltu tänäänkin, samalla kokoonpanolla. Sain tänään kaikki tyttöni lähes tulkoon kokonaisina samaan kuvaan:

WP_20140921_001-normal.jpg

"Nyt se heppa tulee lähemmäksi, mutta näyttää vaarattomalta"

WP_20140921_005-normal.jpg

"No jos antaisin vähän haistella..."

WP_20140921_006-normal.jpg

Mona ottaa mallia Piipistä... Pieni laiduntaa kanssa!

WP_20140921_003-normal.jpg

"Nyt voitais, mamma, lähteä kotiin. Minulla on nälkä!"

WP_20140921_007%201-normal.jpg

No niin oli mammallakin tässä vaiheessa! Kävimme kuitenkin vielä pienen pyörähdyksen autiotalon pelloilla että Herra Koirakin sai jolkotella menemään. Ennen kuin sain kauan kaipaamani aamukahvin, jouduin vielä pesemään likaiset koiruudet! Se teki jo tiukkaa mutta sitten kyllä maistui kahvi, puolukkapiirakka, pensasmustikat, banaani ja pari tummaa leipää hyvältä!

<3

Eve