Piipuskainen vaihtoi tarhaa tänään. Varmuuden vuoksi siirsin mäen päälle pikku tarhaan minkä tiedän olevan tosi kuivan.

Maanantaina aamutallista tekstailtiin että Piipi oli kompuroinut talutettaessa ja jotenkin arkonut jalkojaan. Lisäksi oli ollut tallintekijän mukaan todella kiukkuinen. Ja niinhän tuo oli koko viikonlopun, hapan ja huonotuulinen. On paljon mahdollista, että tässä on nyt päällekkäisyyksiä ilmassa. Huono tuuli voi hyvinkin johtua uudesta tallikaverista ja kompurointi siitä että arkoo vasta vuoltuja kavioitaan. Tai sitten ei. No, katsoin kuitenkin parhaaksi siirtää hevosen pois kuravellistä seisomasta. Jätin Piipin maanantaina iltapäivällä taluttelulenkin jälkeen uuteen tarhaan ja hän asettui sinne paremmin kuin hyvin.

Tarha on hieman kaukana toisista mutta näköyhteys on, ja se tuntuu riittävän meidän erakolle. Kaiken lisäksi tarhassa on melkoisen paljon vihreää ja siitähän Piipi tykkää.

"EVVK, kuivat heinät! Kuka järjen jättiläinen luulee että syön kuivaheinäsiivuja kun JOKAPUOLELLA on vihreää..."

Mitähän täällä on?

Välillä vettä...

Lassie-tytöt olivat mukana tallihommissa. Ja janohan siinä tulee kun töitä tekee! Mitä iso edellä, sitä pienet perässä...

On muuten ihan mielettömän ihanaa kun kelit on nyt muutaman päivän olleet tosi leutoja. Minua ei niinkään haittaa vaikka sataa, kun on muuten lempeän lämmintä. Nautin tallilla kaikkein eniten silloin kun saan ihan rauhassa itsekseni puuhailla, omaan tahtiin. Olen jo niin pitkään tottunut puuhailemaan tallilla ylhäisessä yksinäisyydessäni, että ihan heti en totu siihen, että nyt on sitten uusia ihmisiä remmissä. Vaikka oikein mukavia ovatkin, niin aikansa tämä tulee ottamaan. Sen verran erakko on minusta tullut.  

Nyt täytyy vaan toivoa, että Piipin tilanne rauhoittuu eikä mitään vakavampaa ole tuloillaan. Tänään tiistaina tein "kotikutoista osteopatiaa" Piipille niistä kohdista jotka ihan oikea osteopaatti minulle näytti ja kertoi olevan Piipin "akilleen kantapäät". Tamma oli taas kovin kiukkuinen kun harjasin vasemmalta puolelta, joten ajattelin kokeilla josko saisin oloa vähän tasoittumaan "hoidoilla". Melko pian Piipi rauhoittuikin ja rupesi lepuuttamaan takajalkaa kun hoidin kaulasta. Sama tapahtui kun vaihdoin puolta. Käsittelin myös lantiorangan kummankin puolen. Tein varmasti ainakin jotakin oikein, kun tamman olemus muuttui silmissä. Rupesin tietysti heti pohtimaan, onko Piipi viikonloppuna röntyillessään ojan yli lähipellolla tai arkoessaan kavioitaan, kipeyttänyt itsensä. Muistan kyllä, että kovin sulavaa ei liike ollut silloinkaan kun töppöset oli jalassa. Nyt on ollut pari vapaata ja taluttaessa ei enää röntyile. Huomenna ajattelin hieman juoksuttaa kentällä, katsoa miten heppa liikkuu ja mihin liikuttaminen sitten johtaa,

Näillä mennään ja tästä jatketaan viikkoa.

Eve