Olemme täällä totutelleet elämään ilman Dumlea. Hiljaista on kun ei kuulu Isomman Rontin ulvahteluja tai lempparilelu "konkin" natustelun ääniä. Viereltä puuttuu oma rakas vahti, itsekseen on nyt pärjäiltävä.

Onneksi on kuitenkin nuo collie-tyttöset, jotka ovat onnistuneet tempauksillaan jopa naurattamaan. Puuhaa riittää eläinlauman kanssa, ja hyvä niin. Tallin puolella vaatii Neiti Bee oman osansa minun ajasta ja tallilla saakin hupenemaan aikaa enemmän kuin tarpeeksi. Tämän takaa muta,jota pakoon ei voi nyt päästä. Märkää, ruskeaa lillua on joka puolella, myös hevosessa erityisesti lenkin jälkeen, ja olenkin korviani myöten täynnä tuota ruskeaa, pahalle haisevaa äklötystä!!! Erityisen kuormittavaa muta on tallilla jossa ei ole lämmintä vettä tai pesukarsinaa.

Kengättömän hevosen varustaminen lenkille vie ikuisuuden, kun ensin pitää pestä jalat ulkona ja sitten kertaalleen vielä sisällä (kaviot) ennen kuin voi buutsit laittaa jalkaan. Lenkiltä tullessa peset taas, mahaa myöten, ja kun hevonen on siinä kunnossa että jalkoja voi edes ajatella hoitavansa, odottaa yltäpäältä mutaiset buutsit pesuvuoroaan. Puhumattakaan omista varusteista ja satulasta! BLÄÄÄÄH!! Sitten onkin tallinkäytävä märkänä ja vaatii kuivausta sekä harjaamista... Varsinainen ratsastus on pieni osa syksyn ajan hevosharrastusta ja hyvä jos edes ylipäätään viitsii ratsastaa; tuon edellä kuvaillut työrupeaman pelkkä ajatteleminenkin saa hien pintaan ja v-käyrän nousemaan, ja kaikenlainen muu tekeminen houkuttelee sata kertaa enemmän. Minä siis VIHAANVIHAANVIHAAN mutaa!!!

Tänään oli kuitenkin ihan kiva maastolenkki meillä, mudasta huolimatta. Sain tamman laukkaamaankin oikein pitkät pätkät yhdellä peltotiellä. Sellaista räpellystähän tuo oli, mutta laukkaa kuitenkin. Olemme ratsineet kuluneella viikolla paljolti Lemmenlaaksossa tarkoituksena vaan kävellä, mutta siitähän ei ole tullut yhtään mitään. Tamma on ollut niin meno päällä että pakko on ollut päästää reppanaa vähän irroittelemaan. Sitä pään heilutusta ja vinkumista ei olisi jaksanut kovin kauaa kukaan katsella. 

Next week, OMG!! Työmaalla on iiiiiso urakka odottamassa ja kun tekijävahvuudesta on yksi poissa, tietää se meille muille aikamoista työmäärää. Sitten pitäisi muuttaa ja laittaa uutta asuntoa kuntoon ja nämä kaikki muiden arkihommien lisäksi. En todellakaan kovin innolla odota ensi viikkoa eli siis huomista, vaan kauhun sekaisin tuntein mietin miten rättipoikkiväsynyt olenkaan kun lauantai-ilta koittaa. 

Tänään sunnuntaina käytiin siskoni Katin kanssa koiralenkillä uuden kotini nurkilla. Collietytöt sai seuraa "paneeli" Ainosta. Ihan mielettömän hyvät lenkkimaastot siellä meitä odottaa kunhan vaan ehditään hyödyntää. Olen asunut samalla alueella vajaat 20 vuotta sitten joten ihan tuntemattomaan en siis sukella. Piipahdetiin vielä uuden kotini pihalla "nuuskimassa" ja sieltä löytyi, yllätys yllätys, valtava määrä mätiä omenia sekä massiivinen puutarhapöytä penkkeineen. En voi käsittää edellistä vuokralaista, joka on jättänyt ihanat kaneliomenat maahan mätänemään sen sijaan että olisi syönyt ne. Tämä tietää nyt minulle kaiken muun lisäksi pihan siistimistä. Onneksi siskoni tulee mukaan huomenna, kun tarkoituksena on ensin aamulla hakea avaimet ja sitten siivota kylppäri & keittiö. Maalausurakka odottaa tiistaista lähtien ja varsinainen muutto mitä ilmeisimmin perjantaina ja/tai lauantaina.  Ikkuna perspektiivistä olohuone näytti pienemmältä kuin muistin, joten tiukkaa tekee sohvan kanssa. Mittojen mukaan sen pitäisi kuitenkin mahtua sinne.  

Nyt ryhdyn kaffen keittoon! Makean syönti lakkoni päättyi eilen joten voin varmasti ottaa palan tai kaksi ihanaa taatelikakkua jonka äitini osti myyjäisistä. Sitten jaksan hyvin lähteä iltatalliin...

Voimia ensi viikkoon itse kullekin, myös mulle!

Eve