Tässä on sellainen aihe josta voisin puhua iäisyyden. Suorastaan rakastan vatvomista, pohtimista ja analysointia ja hevosen omistajuutta on niin monissa eri muodoissa että siitä riittää juttua. Ja kinattavaa... Viime aikoina olen miettinyt hevosen omistamista erityisen paljon ja asiasta on käyty tallillakin muutamia keskusteluja. Minulla on oma vahva(hko) mielipiteeni asiasta ja tämä postaus on kirjoitettu sen pohjalta. Yritän toki olla armollinen, ymmärtäväinen ja hyväksyvä erilaisille tavoille toteuttaa hevosenomistajuutta,  mutta aika huonoin tuloksin.

Silloin kun itse olin hevosharrastajana ihan alkutekijöissä ja vielä monta vuotta sen jälkeenkin, kun taidot olivat jo karttuneet, hevosen omistajuus oli jotain tosi hienoa enkä voinut edes kuvitella ostavani omaa hevosta, vaikka toki siitä haaveilin. Koin, etten ole tarpeeksi tietävä ja taitava hevosenomistajaksi ja halusin osata enemmän.

Tänä päivänä on toisin. Hevosen ostamiseen ei tunnu olevan minkäänlaista kynnystä ja hyvinkin kokemattomat, hevosista tietämättömät ihmiset päätyvät hevosen omistajiksi. Ei ole käsitystä hevosesta ja sen käyttäytymisestä, sairauksista, ruokinnasta tai ylipäätään hevosen perustarpeista. Hevonen hankitaan hetken mielijohteesta ja sitten ollaan ihmeissään. Toiset raakileet päätyvät onnekseen ja hevosen onneksi jonkun kokeneen henkilön hoteisiin ja sitten katastrofi ei ole ihan niin suuri. Jos onnistuu saamaan tällaisen kokeneen mentorin ja luonteenlaatu on riittävän nöyrä, voi olla, että touhusta voi joskus tulla jotain. Kaikille ei käy näin hyvin ja sitten voidaan mennä ihan metsään. Varsinkin jos ollaan sellaisessa harhaluulossa että pelkästään hevosen ostaminen tekee  asiantuntijaksi.

Hevonen on hevonen, ei ihminen, koira tai kissa. Se on iso eläin joka painaa useamman sata kiloa ja voi halutessaan, erityisesti väärin kohdeltuna, saada pahaa jälkeä aikaiseksi. Hevonen lähtee pakoon kun pelästyy ja kokeilee rajojaan niin käsiteltäessä kuin ratsastaessa ja pitäisi osata lukea hevosta tietääkseen miten toimia. Sitä ei valitettavasti alkeiskurssilla opi. Minä en ole vieläkään oppinut joka tilanteessa lukemaan hevosta oikein. Yritän koko ajan oppia lisää. Onnistunut puuhailu hevosen kanssa perustuu molemminpuoliseen luottamukseen. Sen aikaansaaminen voi viedä vuosia. Se kasvaa pikku hiljaa. Hevosen aiemmat kokemukset ihmisen kanssa vaikuttaa asiaan.

Mielestäni ennen kuin ostaa hevosen, tulisi ehdottomasti hankkia tietämystä ja kokemusta hevosesta ja sen käyttäytymisestä sekä hoitoon liittyvistä asioista. Käydä tallilla hommissa, hankkia hoitohevonen, kuunnella, ottaa opiksi ja harjoitella. Ottaa vuokrahevonen ja lopulta ylläpitää; se on hyvä tie edetä hevosen omistajaksi ja saada jonkinlaista käsitystä siitä mitä oman hevosen pito oikeasti tarkoittaa ja pitää sisällään.

 

MITÄ EN YMMÄRRÄ:

1. Ostetaan hevonen, ei käydä tallilla. Hevosta käy vuokraamassa ja hoitamassa lauma ihmisiä. Itsellä muuta tekemistä. Miksi hevonen on edes ostettu??? Ei synny luottamusta. Egon jatke?

2. Kokematon ostaa hevosen. Mitä ihmettä päässä pyörii? Ei ajatella ollenkaan hevosen parasta vaikka ollaankin olevinaan niin eläinrakkaita. Itse en haluaisi, jos hevonen olisin, päätyä jonkun hyväätarkoittavan tietämättömän ihmisen omistukseen.

3. Hevonen kuriin ja nuhteeseen. Ostetaan hevonen, pelotellaan se lähes hengiltä, huudetaan, komennetaan, lyödään. Hevonen ei saa liikahtaa, pelästyä, reagoida, näyttää tunteitaan eikä mitään koska muuten isoveli rankaisee...

4. Välineurheilijat. Ei tarkkailla hevosta, sen vointia, eikä ylipäänsä mitään, kunnes hevonen on jalaton tai muuten kipeä. Mennään vaan putkinäöllä treenistä toiseen, ei huomata mitään. Hanat kaakkoon, hevosesta viis!

5. Suurpiirteiset, puolihuolimattomat, "sinnepäin" hevostaan hoitavat. Hamstrataan hevosia enemmän kuin laki sallii. Talli on pullollaan, ei ole aikaa. Ei jakseta paneutua, ruokitaan kyllä, viedään ulos,ehkä harjataankin joskus, mutta jos hevosella jotain vaivaa, annetaan olla. Ei jakseta selvittää syitä, hevonen monttuun saman tien tai myyntiin jos ei "omin voimin" (= ilman omistajan suurempaa panostusta) toivu.

6. "Liikaa" hoitavat omistajat. Hevonen suurinpiirtein henkitoreissaan, jokapaikasta rikki ja lisää vaivoja pukkaa. Klinikalla menee suurin osa aikaa. Ei raaskita päästä päiviltä kun itselle tulee paha mieli. Ei saada päätöstä tehtyä. Hevonen kärsii. Hevosenarvoista elämääkö?

5. Kaikkitietävät hevosenomistajat. Keneltäkään ei tarvitse kysyä neuvoa. Homma on muka itsellä hanskassa.  Lyödään päätä seinään, mutta apua ei tarvita. Ei tajuta että hevosen omistaminen on OPPIA IKÄ KAIKKI.

 

Mielestäni tärkeintä hevosen omistajana on halu ja kyky kohdella ja hoitaa hevosta hyvin ja vastuuntuntoisesti, kasvattaa luottamusta, olla nöyrä, ottaa oppia vastaan, myöntää virheensä ja osoittaa hevoselle että se on tärkeä!

Eve