Tänään koitti Piipuskaisen muuttopäivä. Taivalsimme matkan uudelle tallille reilussa tunnissa ja ihmetellä taas täytyy miten rohkea tamma minulla onkaan. Viime viikonloppuinen koeajo antoi jo osviittaa siitä, mutta tästäkin huolimatta ei voi muuta kuin olla todella ylpeä. Jopa pelottava koski ylitettiin ratsain mitä en todellakaan osannut odottaa. Mitä kaikkea sitten matkan varrelle mahtuikaan? Alkulenkistä ihmettelimme moottorisahaa, sitten ylitimme edellä mainitun koskisillan. Metsäosiossa juoksenteli ja ilakoi koululuokallinen lapsia, juna tuli juuri kun lähestyimme alikulkua ja loppumetreillä kohtasimme vielä yhdistelmärekan jota tosin katsoin parhaaksi väistää pusikon puolelle. Tähän kun lisää useamman, erikokoisen ajoneuvon ja neljä alikulkusiltaa, täytyy sanoa että yhden lenkin osalle oli ihan riittämiin jännnitysmomentteja. Ehkä meillä todellakin luotto pelaa puolin ja toisin. Uskottavahan se on.    

Matkan varrelta

WP_20150227_001.jpg

Siellä se motari ja junarata pilkottaa

WP_20150227_002.jpg

Ovi Piipin yksiöön

WP_20150227_004.jpg

Muru, uuden tallin käytävällä

WP_20150227_003.jpg

Ensi hetket uudessa tarhassa ja ripaus maisemaa

WP_20150227_013.jpgWP_20150227_012.jpgWP_20150227_006.jpg

Nättinä

WP_20150227_007.jpg

Ettei jää epäselväksi kuka on pomo...

WP_20150227_005.jpg

Nyt olen ottanut pienet päikkärit ja taitaa olla aika lähteä katsastamaan miten Piipi jakselee. Toivon todella että viihdymme uudella tallilla ja saamme rauhan harrastaa ilman paineita. Tästä se lähtee!

Eve