Hevostelun merkeissä on kulunut tämä viikonloppu, jopa normaalia enemmän. Piipi on asunut nyt muutaman päivän uudella tallilla ja ihan kivasti on mennyt. Mitään suurta draamaa ei ole ollut ja ruokakin maistuu. Öisin on tammuskainen nukkunut makuultaan, joten turhaa pingotusta ei tunnu olevan ilmassa. Olemme käyneet lähimaastoissa kertaalleen tutkailemassa ja tänään olisi tarkoitus jatkaa perehtymistä. Hieman on kaikesta huolimatta Piipi kuitenkin vielä ymmällään eikä se mikään ihme olekaan. Tästä syystä olenkin pyrkinyt viettämään tallilla mahdollisimman paljon aikaa kun olen kuitenkin tällä hetkellä ainoa tuttu asia Piipin elämässä.  

Tallillamme pyörii hoitorinki ja vuoroja on 3-4 viikossa kun hevosia on kuusi. Jokainen siivoaa oman hevosensa karsinan ja laittaa sapuskat valmiiksi, joten tallivuoroihin kuuluu hevosten ruokinta, ulosvienti ja sisään tuonti. Ennen ulosvientiä jokaisen hevosen kaviot puhdistetaan ja loimet puetaan sään mukaisesti. Tällä tallilla jaetaan myös päiväheinät. Hevoset ovat oikein hyvätapaisia, myös varsat joita tallilla on kaksi. Ihmisetkin vaikuttaa ihan kivoilta.Tallilla käy vain aikuisia ja tallivuoroja ei hoida muut kuin omistajat. Vaikka talli on yksinkertainen, on se siisti ja jotain luksustakin löytyy. Näitä ovat mm. tosi hyvä kenttä, kauranlitistäjä, hyvät laitumet ja lämmin vesi. Kaikki on toimivaa ja hevosystävällistä ja käytännöt tallissa jokaiselle selvät. Kaiken kukkuraksi talli sijaitsee noin 4 minuutin ajomatkan päässä kotoani ja senkin voi kyllä tulkita luksukseksi. 

Kaikilla tallilaisilla on koiria ja lassietkin ovat jo päässeet tallielämän makuun. Sujuvasti ne siellä sukkuloivat ja Mona on jopa löytänyt uusia ystäviä tallilla asuvista lampaista.

Tässä pikaiset kuulumiset. Lähden taas kohti tallia sillä haluan käydä pikku maastokäpyttelyllä Piipin kanssa ennen päiväheiniä. 

Eve