Tuloillaan kuvaton postaus kun ei tuo vesisade oikein inspiroi kuvaamaan. Piipi tarhailee tänään loimitettuna, ja ruskea, vuoreton sadeloimi on ikuistettu lumian kameralla jo riittävän monta kertaa. Tällaisena vetisenä päivä onkin sen sijaan oikein hyvä unelmoida sohvan nurkassa, kun realiteetti on liian synkeä ja märkä.  

Minulla on yksi suorastaan pakonomainen unelma, jonka toivon kovasti toteutuvan. Haluan nimittäin hevosen omaan pihaan. Tämä unelma tulee koko ajan vaan tärkeämmäksi. Päivittäin käyn katsomassa kaikki torit, ht-netit, etuovet, oikotiet, jokakodit ja keltaiset pörssit siinä toivossa, että unelmani voisi nytkähtää kohti toteutumistaan. Jos olisin rikas, olisi unelmani toteutunut jo aikoja sitten. Mutta kun en ole, joudun vielä odottelemaan. 

Kylmä tosiasia on se, että Etelä-Suomen hintataso on ajanut ohitseni jo aikapäiviä sitten. Mitä kauemmaksi keskiseltä uudeltamaalta mennään, sitä parempi mahdollisuus on unelmallani toteutua. Minä en tarvitse päiväkoteja, kouluja tai kauppoja nurkan taakse. vaan voisin varsin hyvin asustella jossain "jumalan selän takana". Ainoa mihin on jotenkin joutuisasti päästävä, on työ, sillä en usko että mikään huusholli pyörii ilman tuloja. Sponsoriakaan en taida tähän tarkoitukseen saada...

Koska olen sydämeltäni erakko, en halua pyörittää mitään täysihoito- tai kimppatallia vaan olla omillani. Olen myös vuosien varrella bilettänyt ihan kiitettävästi kiintiöni täyteen, joten sekään ei haittaa, että eläimet sitoo kotiin. En haluaisi tontilleni ensimmäistäkään jännitettä vaan pelkästään rentoa olemista. Vieraat ja muut heppakaverit ovat lämpimästi tervetulleita, mutta en enää jaksa lähteä diplomaattisesti luovimaan käytännön asioissa. 

Haluaisin noin 2-4 hehtaarin tontin, kolmen hevosen tallin, isot ja hevosia insipiroivat tarhat, lähes täydelliset, vaihtelevat, pehmeäpohjaiset maastot joissa voisi fiiliksen mukaan joko baanata tai vaellella metsissä, ja kentän johonkin lähietäisyydelle, jos omalla tontilla ei ole. Tallissa olisi korkeutta ja hyvä talli-ilma, tilavat karsinat joissa kaikissa ikkunat, hyvät tilat heinille ja kuivikkeille sekä muille sapuskoille, leveä käytävä, pesupaikka hepoille, lämmitetty varuste/sosiaalitila sekä loimien kuivatushuone. Kuivissa tarhoissa olisi tilaa liikkua, korkeuseroja, puita ja hyvät aidat, toimivat portit sekä tietty katokset että hevoset pääsisivät suojaan tarpeen vaatiessa ja heinät pysyisivät kuivina. En todellakaan haluaisi mitään postimerkin kokoisia plänttejä, jossa hevonen tylsistyy tai paleltuu kuoliaaksi. Kesäksi olisi hyvät laitumet. 

Tärkeintä kuitenkin olisi se seikka, että saisin hevosen omaan pihaan, omaan hoitoon ja samaan paikkaan koirien kanssa, niin ettei tarvitsisi koko ajan laiminlyödä jompia kumpia. Olisin valmis tinkimään äsken luettelemastani ihannetallista monessakin asiassa, ja jos tontti olisi pienempi, voisi olla tosi kiva aidata koko alue niin että heppakin saisi vaellella vapaana pitkin poikin, ainakin ajoittain. Mitä idylliä!

Koska olen kuitenkin aikuinen ihminen, niin osaan tunnustaa myös tämän idyllin varjopuolet ja sen toteuttamisen vaikeudet. Niitä en kuitenkaan lähde nyt tällaisen otsikon alla luettelemaan, eivätkä ne ole lähimainkaan niin mittavia, ettenkö tilaisuuden tullen unelmaani niiden pelossa uskaltaisi lähteä toteuttamaan. 

Palaan nyt arkeen, parhaaseen mahdolliseen talliin tässä elämän tilanteessa, ja lähden siivoamaan Piipin karsinan sekä laittamaan sapuskit valmiiksi. Sitten jaan kaikille päiväheinät ja loppupäivän taidankin omistaa koirille. 

Hyvää huomenna alkavaa viikkoa kaikille! Keep on dreamin'...
Eve