Viikonloppu tuli ja meni. Juuri nyt, sairaslomalla ollessa, ei sillä kuitenkaan ole suurta merkitystä onko pyhä vai arki. Yhtä juhlaa tämä ei kuitenkaan ole, eikä mitään ihanaa olla vapaalla-fiiliksiä tule, jos joku niin erehtyy luulemaan. Aika ajoin on huono omatunto siitä että pitäisi olla töissä, vaikka niin ei missään tapauksessa tulisikaan ajatella. Jollain tapaa on sellainen ulkopuolinen fiilis, ikään kuin ei kuuluisi joukkoon, kun arki on niin erilaista kuin muilla. Ihmiset puhuu kiireestä, moninaisista tekemisistään, väsymyksestä ja iloitsee viikonlopusta. Minulla ei ole kiire mihinkään, tekemisetkin pyörii koirien ja hevosen hoidossa päivästä riippumatta, eikä tarvitse odotella viikonloppuvapaita. Yritän nyt keskittyä parantumaan, se on minun "duuni" tällä hetkellä, mutta haluan vain kertoa kaikille lukijoille että ei tämä "saikulla" oleminen niin yksiselitteistä ole, jos joku erehtyy luulemaan. 

Mutta, juupa juu. Tässä hieman kuvasatoa viikonlopulta syvällisen pohdinnan vastapainoksi. 

Koiruuksien kanssa lenkkeiltiin sunnuntaina jylhissä maisemissa, mutta ihan koti nurkilla. Pellonkulmasta on moneksi eikä vaihtelevista lenkkimaastoista ole puutetta. 

Hajurakoa

Getting closer...

Matka jatkuu

Tuolla kaukana pilkottaa meille niin tutut Lemmenlaakson hiekkamontut näin yläperspektiivistä katsottuna. Lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana...

Piipuskaisen kanssa on ahkerasti kävelty koko viikko lukuunottamatta yhtä sadepäivää. On menty satulalla, ilman ja ratsastusvyöllä. Pitkin poikin Haariksen maita ja mantuja.Polvea on hoidettu ja nenälääkettä (nostrilvet) suihkittu sieraimiin. Siitepölyt tietää pärskimistä mutta me olemme valmiina. Polvet ei juuri arista mutta pientä takapään pettämistä aina välillä on. Piipi on vaihtelevasti hapan, on and off, joten vaikea on sanoa edelleenkään missä mennään, tammaileeko vai kipuilee. Kävelee kuitenkin ihan reippaasti joten ehkä voin olla varovaisen toiveikas. Tutkia kuitenkin täytyy, mutta ajankohta on vielä auki. 

Se on kuitenkin selvää mikä vihreänsyöntimonsteri tämä tamma on. Menee, reppana, ihan sekaisin kajastavista ruohontupsuista. Siinä saa tosissaan tehdä töitä että saa tamman irti vihreästä. 

Namskis, nam!

(Tarkkaa touhua!!)

Siitä olen muuten iloinen että sain vihdoinkin uudet ratsastushousut. Tilasin postista kokoa liian isot niin menee ennen leikkaustakin päälle. Ovat horsecomfortin silikonipaikkaiset harmaat ihanuudet jotka tuntuu tosi hyvältä päällä. Tässä tällainen kiva teinipeiliselfie...

Samassa lähetyksessä tuli lami-cell ventex-merkkinen kypärä ja ratsastuskengät, aivan nappivalintoja nekin. Harvemmin postista tilatessa kaikki tuotteet sopii näin hyvin. On ihanaa kun on uusi, PUHDAS, kypärä joka on kevyt ja istuu hyvin! Edellinen oli kivikaudelta. 

Loppukevennyksenä pari kuvaa tallille syntyneistä karitsoista. Niitä tulee vaan koko ajan lisää. Ovat aika hassuja!

Maitobaari karkaa! Perään!

It doesn't matter if you're black or white!

Tsemppiä tulevan viikon koitoksiin!
Eve