Väsynyt matte raahautui koirien kanssa lauantaina illansuussa lenkille tallin huudeilla. Piipi veti siestaa tallissa muutaman tunnin, maastolenkin jälkeen ja otin koirat mukaan kun kävin laittamassa Piipin takaisin laitsalle.

Välissä ehdittiin tietty ottaa muutama kesäinen poseerauskuva.

Malmarin metsässä ja pelloilla on nyt tosi vehreää. Siellä kelpaa myös Piipin kanssa vaellella siinä missä koirienkin.

Juhannukset on jo lähestulkoon takana, ja minulla se meni äipän luona grillatessa parhaassa mahdollisessa seurassa. Paikalla oli lisäkseni sisko, äiti ja rakas poikani.Syötiin hyvin ja erityisesti minulle maistui tänä juhannuksena siskoni tekemä ihana täytekakku. Samalla reissulla järjestelin parissa laatikossa jo vuosikausia lojunutta valokuvavuorta. Aloitin aikoja sitten setvimään kuvia tarkoituksena säästää parhaimmat ja eniten muistoja mieleen tuovat kuvat päältä ja heittää muut menemään. Nyt sain tätä projektia nytkähtämään jonkin verran eteenpäin. Kuvista ei ole mitään iloa jos lojuvat laatikossa jossain varaston nurkassa. Niitä voisi tulla joskus jopa selattua, jos laittaisi harvat ja valitut yksiin kansiin. Minulla on myös aloitettuna jo edesmenneiden koirieni muistoalbumeja joita ryhdyin taiteilemaan useampi vuosi sitte skräppäämällä. Edelleen ovat kaikki kesken joten puhdetta riittää niissäkin. 

Lauantain maastolenkki tallikaverin kanssa piti sisällään naurettavaa poukkoilua pitkin taajamaa. Ratsumme olivat ihan pellejä ja siellä me sitten peruuttelimme ja koikkelehdimme pitkin Pellonkulmaa kyseenalaisella tavalla... Onneksi ei ollut liikennettä. Ei siinä voinut lopulta muuta kuin nauraa. Jos joku näki, niin oli joko kauhuissaan tai tikahtui naurusta kuoliaaksi. Piipin sai ajoittain liikkeelle vain huiskimalla ohjilla. Muutoin heittäytyi totaalisen pohje-ja kuolain kuuroksi. Kaiken lisäksi kastuimme läpimäriksi alusvaatteita myöten joten tämä juhannusmaasto oli kyllä ikimuistoinen. 

Takaisin arkeen immeiset! Huomenna se taas alkaa...

Eve