Keskiviikkona tein varsinaisen reissun. Ihan heti en uudelleen lähde toteuttamaan moista matkaa. Heräsin aamulla kuudelta ja  klo 8:18 lähti Jpäästä juna kohti Ähtäriä. Kolme vaihtoa ja neljä eri junaa ennen kuin olin perillä. Ja kun siihen lisää liian lyhyet yöunet, voin sanoa ettei ollut mikään miellyttävä reissu. Nukkua ei ehtinyt kun junaa piti olla vaihtaa alvariinsa. No, perillä odotti Piipimopiili,

WP_20150715_21_26_56_Pro.jpg

jonka rattiin hyyppäsin ja eikun saman tien takaisin kotia kohti. Onneksi rakas ruosteinen vastaostettu palikkani kulki sutjakkaasti, joten ajamisessa ei ollut muuta valitettavaa kuin puutuvat jalkani ja huikea väsy. Päikkärit kotona helpottivat sen verran että jaksoin lähteä tallille Piipin hoitoon. Esittelin tietty Piipuskalle oman autonsa

WP_20150715_20_39_04_Pro.jpg

 ja hän suhtautui siihen kylmän rauhallisesti. Auto irtosi kohtuuhintaan mutta renkaita oli vain alla olevat nypityt nastat vaikka olin ollut siinä käsityksessä että kahdet fillarit tulee mukaan. Eli siis renkaiden ostoa tiedossa, niin ja kaikkea muutakin pientä paikkailtavaa. Nyt on kuitenkin oma heppa-auto jolla pääsee sutjakkaasti liikkumaan kera hobusten jos tarvetta tulee. Kiitos rakkaan sponsorin joka tämän mahdollisti.

Torstaina suuntasin sitten taas tienpäälle. Tällä kertaa ihan venäjän rajan tuntumaan. Siellä odotti minua hevonen joka vei sydämen ensi silmäyksellä. Piipille on nyt auton lisäksi tulossa hurjan komea poikaystävä ja minulle uusi ihana laumanjäsen. Tervetuloa meille elokuussa, lv-ruuna Nitrogen.

IMG_5259.jpgIMG_20150707_170126%20%281%29.jpg

Matkan varrella minua huvitti lukuisat "belfiet"

WP_20150716_15_23_07_Pro%201.jpg

tunnelit joihin olen ihan hulluna,

WP_20150716_15_28_44_Pro.jpg

sekä punaiset kivet joita on siellä täällä seiskatien varrella.

WP_20150716_15_38_14_Pro.jpg

Itärajan tuntumassa oli oikein kiva kesäinen keli mutta jpäässä ukkosti useaan otteeseen. Meidän lauman kesäinen kävelylenkki aamupäivällä meni ihan plörinäksi kun alkoi ukkostaa ja Mona sekosi totaalisesti. Raukka pelkää niin kovasti että menee ihan lukkoon ja yrittää vaan pakoon. Mulla oli Piipi riimussa mukana, Mona kiitämässä turvaan ja Dalia aivan vastakkaisessa suunnassa ihmettelemässä mitä nyt tapahtuu kun käännyttiin ympäri. Kaiken lisäksi kastuttiin aivan läpimäriksi, joten parempiakin lenkkejä on tullut tehtyä... 

Mansikkakausikin loppuu kuin kananlento, jos ei nyt pian ala kelit paranemaan. Soitin juuri vakkarimansikkapaikkaan, jossa sanoivat että mitään ei voi nyt luvata etukäteen, ja että ovat aivan säiden armoilla. 

Nyt on taas mentävä, kiireen vilkkaa järjestelyjen pariin sillä hommia riittää!
Eve

WP_20150715_21_47_52_Pro.jpg

Luonnonkukat tuoksuu huumaavilta. Tausta on tässä otoksessa kohdillaan...