Mulle ei todellakaan kannata sanoa että "kaikkea voi tehdä oman jaksamisen mukaan". Mitä ilmeisimmin en tiedä mitä se tarkoittaa, enkä osaa määritellä omaa jaksamistani alkuunkaan. Hyvin alkanut toipuminen otti takapakkia, ja eilisen vietin suurimmaksi osaksi vaakatasossa. Joka paikkaa kolotti ja särki, mutta onneksi sain sentään nukuttua illan suussa.

Siirryin myös takaisin kipulääkkeille ja kuituihin, jotka kummatkin olin jo lopettanut, ja totesin että ehkä kannattaisi hieman tarkemmin katsoa mitä suuhunsa pistää. Olen syönyt aivan liian paljon mustikoita ja mansikoita, jotka nyt sitten ovat ärsyttäneet ruoansulatusta oikein kunnolla. Ei muuta kuin puuroa kehiin ja muuta suolistoystävällistä sapuskaa.

Kahvista en kuitenkaan luovu, enkä mitään erityisdieettiä rupea itselleni sen kummemmin suunnittelemaan. Kunhan vaan kohtuudella järkevästi syön. Ja ehkei ole ihan maailman fiksuinta ruveta imuroimaan pari päivää leikkauksen jälkeen...

Minut kotiuttanut nuori kätilö saa kyllä kanssa pienen satsin sapiskaa, kun ei oikein mitenkään osannut ohjeistaa. Lykkäsi vaan nipun papereita käsiin ja siinä se olikin. Minun kaltaiseni pösilö tarvitsee hieman enemmän käytännön esimerkkejä, mitä yleispäteviin kotihoito-ohjeisiin tulee

Toipumisiin, 
Eve