Nimittäin työt! Nyt on viimeinen viikko ns. vapaata ja on tämä nyt sen verran iso muutos minun elämässäni että myönnettävä se on, hieman jänskättää. Olen ollut sen verran pitkän aikaa sairaslomalla, että työpäivän sovittaminen arkeen on haastava juttu. Hyvästi aamut omaan tahtiin aamutv:n, puoliseiskan ja somen parissa, lokoisasti ilman kiireitä. Hyvästi se, että tekee puhteensa omaan tahtiin; ensi viikosta lähtien ne tehdään sitten kun on aikaa, kello kädessä. Kiireettömyys ei todellakaan tule kuulumaan sanastooni maanantaista lähtien. Jännittää, miten jaksan. Entä sitten koirat, jotka ovat tottuneet siihen että olen kotona, ja että saavat kulkea mukana suurimman osan päivästä. Maanantaista lähtien olen lähes 10 tuntia/päivä poissa kotoa ja loput ajasta säntäilen tehtävästä toiseen. Kyllä, kyllä normaalia arkea, tiedän, mutta kun en ole tottunut!

Toisaalta on ihan ok mennä töihin. Tienata taas rahaa ja elää niin sanottua normaalia elämää niinkuin muutkin. Mutta minä kun en ole alkuunkaan työorientoitunut; koen että elämä on sitten kun ollaan vapaalla. Töissä käydään että saadaan toimeentulo; muuta funktiota ei sillä minulle ole. Toivottavasti pärjään uudessa työssäni ja työkaverit ovat kivoja. 

Entä jos menisinkin ostamaan casino-arvan, saisin päävoiton ja voisin olla ainakin seuraavat kaksi vuotta tekemättä töitä. Tai laittaisin Loton vetämään. Ja onhan niitä muitakin pelejä joista voisi saada sellaisen summan massia että olisi valinnan vapaus. 

Olen kärsinyt viime viikot jatkuvista kivuista. Sitä se fyysinen elämä teettää vanhalle akalle. Joka päivä olen joutunut turvautumaan tulehduskipulääkkeisiin. En ole varma kuinka monta vuotta kykenen rehkimään, siten kuin nyt teen.. Kaikki raskas kantaminen, painavien kottareiden lykkiminen ja muut vastaavat puhteet tuntuvat armotta kropassa. Kuten myös ratsastus, mutta se nyt ei ole mitään uutta. Kahden hevosen liikuttaminen on ehkä hieman liikaa minulle joten on selvää että jonkinlainen suunnitelma tulee nyt laatia. Piipi on ehdoton ykkönen, mitä liikuttamiseen tulee. Nitron liikunnasta joudun tässä tilanteessa hieman tinkimään. En juuri nyt mitenkään pysty arvioimaan kuinka paljon energiaa minulla on työpäivän ja aikaisten aamuheräämisien jälkeen jäljellä muuhun kuin pakollisiin tallihommiin. Sekin ratkaisee osiltaan sen, kuinka useasti pystyn liikuttamaan heppoja. 

Olen tänään keskittynyt hoitelemaan erilaisia asioita ja koirien kanssa käytiin Rantasalmella. Pojallani on synttärit tällä viikolla ja laitoin postiin pienen paketin. Samalla kävimme terkkarissa ja kauppa-asioilla. Niin, ja missäs muualla kuin Rantapuistossa.

Ilma on ollut koko päivän aurinkoinen mutta ajoittain kovin viileä, antaen ennakkomakua siitä että kylmät kelit ovat todellakin tulossa. Aamulenkillä bongasin jo huurteisia heiniä ja sammalta. 

Joskus on kiva vaan olla ja möllöttää vapaat hetket sohvan nurkassa, katsoa telkkaria, tehdä postausta ja somettaa. Siitäkin huolimatta että pihalla on kaksi ratsua vapaana ja ilma on parhaimmillaan. 

Näkemisiin,
Eve